Paikallisuutiset

Kaipaus on takaisin kirkonpenkkiin – Ylivieskalaiselle Arja-Leena Nisulalle jumalanpalvelukset antavat yhteisöllisyyttä

Ylivieskan seurakunta on aloittamassa kesäkuun alusta jumalanpalvelukset. Ne alkavat osana suomalaisen yhteiskunnan avautumista nyt, kun koronarajoituksia höllennetään.

Yksi tavallisista ylivieskalaisista seurakuntalaisista Arja-Leena Nisula aikoo mennä paikalle Suvannon kappelin jumalanpalvelukseen heti kesäkuun alusta, kun se on mahdollista. Hän aikoo olla kappelilla hyvissä ajoin, jotta mahtuisi rajoitetun tulijamäärän 50 hengen joukkoon.

– Jumalanpalveluksiin meno on tullut minulle aina luontojaan. Etenkin nyt yksineläjänä, kun olen ollut leskenä miehestäni Paavosta kuusi vuotta, olen käynyt ahkeraan kirkossa. Oikeastaan koko aikuisikäni olen ollut ahkera kirkossakävijä. Se voin laskea kodin perinnöksi, kun vanhemmillani oli myönteinen suhtautuminen seurakunnan toimintaan, hän toteaa.

Seurakunnat joutuivat niin Ylivieskassa kuin muualla sulkemaan kirkkojensa ovet maaliskuun puolivälissä, kun valtiovalta ja samalla ev. lut. kirkko ryhtyivät koronavirusten takia ihmisten elämää rajoittaviin poikkeustoimiin. Rajoitukset ovat ulottuneet nyt kevään aikana myös hautajaisiin, joiden väkimääriin niin ikään tulivat omat rajoituksensa.

Ylivieskan jumalanpalveluksien nettilähetykset on tehty nyt kevään aikana Suvannon kappelista, jossa on läsnä ollut niitä tekemässä väkeä kymmenen hengen rajoituksella. Yleisöä ei ole tilaisuuksiin voitu ottaa. Hautajaisiin on sallittu lähiomaisten, kuten vainajan lasten tulo paikalle, väkimäärät niissäkin ovat lievennysten jälkeenkin jääneet alle 15 hengen.

Jumalanpalveluksista nettilähetyksiä tehtiin suorana jo ennen koronaeristyksen aikaa, uutta on tallenteiden säilyttäminen Ylivieskan seurakunnan nettisivulla. Yksittäisellä netin Ylivieskan jumalanpalveluksella on ollut satoja tai ainakin yli 100 kuulijaa. Suosio on ollut nyt nousussa, samoin kuin Ylen televisioimien jumalapalveluksien.

Ylivieskan seurakunnan jumalanpalveluksia nettiradiosta Arja-Leena Nisula on nyt kuunnellut, ja katsellut televisiosta tulleita valtakunnallisia jumalanpalvelusten lähetyksiä. Molemmat sinänsä ovat olleet hänestä ihan hyviä, on kuitenkin jäänyt puuttumaan sellainen yhteisöllisyyden kokemus, joka toteutuu kirkossa paikan päällä.

– Kirkossa, kappelissa paikan päällä koettu tilaisuus on paljon voimaannuttavampi kuin yksin kotona kuunneltu tai katsottu. Kirkossa läsnä on muutakin seurakuntaa ja se tuo mukanaan minulle tärkeän yhteisöllisyyden tunteen. Vuorovaikutus on vahvempi, kun ihmiset ovat läsnä samassa tilassa.

Nisula on nyt täyttämässä joulukuussa 77 vuotta. Hän kuuluu siis yli 70- vuotiaisiin, joille on suositeltu edelleen vapaaehtoista eristyksissä olemista. Ylivieskan seurakunta ei ole tällä tietoa kieltämässä hänen tai kenenkään muunkaan hänen ikäluokkansa ihmisen tulemista jumalanpalvelukseen, koska luotetaan jokaisen omaan harkintaan.

– Ajattelen, että kaikki on meille ihmisille ennalta määrättyä. Uskon, että on olemassa kuolemanjälkeinen elämä. Uskooni kuuluu se, että voin turvata Herraan ja koen saavani turvaa. En pelkää, koska elämänkatsomukseeni kuuluu myös kuoleman hyväksyminen.

Kun Arja-Leena Nisulalla ei varsinaisesti ole Ylivieskassa ollut ketään käymään ostoksilla tai muillakaan asioilla, hän on käynyt itse. Kun naapurin ystävällinen rouva tarjosi apuaan, Nisula kertoi jatkavansa kaupassakäyntiä itse, koska on siihen tottunut.

– Vähiin ovat ihmiskontaktit nyt jääneet. Kaipaan myös senioritansseja ja runopiiriä. Runopiirissä meillä on onneksi sellaiset toimijat kuin Irma Hannula ja Matti Saarikettu, jotka lähettelevät runovideoita.

Nisula kertoo pärjänneensä eristyksen ajassa ihan hyvin. Hänellä riittää talossa ja tontissa askaretta, ja hän pääsee tarvittaessa liikkeelle omalla autollaan.