Paikallisuutiset

Bleikin kanjonissa asustavat merten jättiläiset: ylivieskalainen Mari Heikkilä koki ikimuistoisen seikkailun valassafarilaivassa Norjassa

Kiinnostukseni valaita kohtaan heräsi vuonna 2008, kun olin vierailemassa siskoni Maijun luona Islannissa. Valassafarilla lahtivalas ui aivan alustamme hipoen ja puhalsi ilmoille puhallusäänen, joka on edelleen mielestäni yksi kauneimmista äänistä, jonka olen koskaan kuullut.

Olemme tämän jälkeen siskoni kanssa osallistuneet Tromssassa valassafarille kahtena talvena, ja tänä kesänä sain mahdollisuuden tehdä viikon ajan työtä vapaaehtoisena safarialuksella Støn kalastajakylässä Vesterålenin saariryhmän pohjoiskärjessä.

Kylän 180 asukkaasta suurin osa saa elantonsa kalastuksesta ja kalanjalostuksesta ja muutama turismista. Lähin kauppa sijaitsee 15 kilometrin päässä Myressä. Työpaikkani oli Arctic Whale Toursin 22- metrinen katamaraani Blasius 2, joka vie turisteja joka päivä Bleikin syvänteelle kesäkuun alusta elokuun loppuun.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Lähdin Ylivieskasta matkaan omalla autollani lauantaina 20.7. Matkalla yövyin levähdyspaikalla autossani Kiirunan lähistöllä ja perillä Norjan Støssa olin sunnuntai-iltana. Matkaa kertyi yhteensä noin 1 000 kilometriä.

Majoituin majatalossa sijaitsevaan, vapaaehtoistyöntekijöille varattuun asuntoon, ja maanantaina kahdeksan aikaan astelin jo pientä kylätietä pitkin työpaikalleni safarialukselle.

Sumu piilotti kylää ympäröivät vuoret, mutta aamuauringon kimallus satama-altaassa ja leuto tuuli lupailivat hyvää merisäätä. Kalastusalusten kirkkaanväriset kyljet heijastuivat lähes tyynestä veden pinnasta, ja vatsassa kihelmöi miellyttävä jännityksen tunne.

Støn kylää reunustavat vuoret ovat usein verhoutuneena sumuun.
Støn kylää reunustavat vuoret ovat usein verhoutuneena sumuun. Kuva: Mari Heikkilä

Ensimmäisestä aamusta lähtien valmistin joka aamu kalakeittoa ja villivihanneskeittoa miehistölle ja safarivieraille aluksen pikkuruisessa keittiössä. Kapteeni Svein oli ainoa, joka oli aamuisin jo ennen minua paikalla pesemässä aluksen kansia ja tekemässä muita huoltotöitä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Parin tunnin kokkauksen jälkeen kaadoin keitot säiliöihin odottamaan tarjoilua ja siirryin ottamaan vastaan safarivieraita yhdessä oppaiden ja muun miehistön kanssa.

Kun alkuvalmistelut turvallisuusohjeineen oli hoidettu, alus suuntasi kaskelottialueelle Bleikin kanjoniin ja minä nousin komentosillalle tähystämään valaita biologi Hansun ja Lauri- oppaan kanssa. Konemestari ja aluksen omistaja Björn vastaili kärsivällisesti loputtomaan määrään kysymyksiäni koskien valaita ja niiden käyttäytymistä.

Miekkavalaiden perheyhteisössä vanhimman naaraan sana on laki. Se huolehtii myös lauman jälkikasvusta.
Miekkavalaiden perheyhteisössä vanhimman naaraan sana on laki. Se huolehtii myös lauman jälkikasvusta. Kuva: Mari Heikkilä

Uskaltauduin jopa aluksen katolle tähystämään, koska meri oli lähes tyyni. Kaskelotin havaitsee tyynellä säällä helposti vasemmalle puolelle suuntautuvasta puhallussuihkusta, sillä tämän hammasvalaista suurimman puhallusaukko sijaitsee pään etuosassa vasemmalla puolella.

Aikuinen kaskelotti painaa lähes 60 tonnia ja voi kasvaa 18-metriseksi. Se syö päivässä tonnin verran jättiläismustekaloja, jotka se pyydystää lähes kilometrin syvyydestä. Noustuaan tällaiselta noin 40 minuuttia kestävältä sukellukselta, kaskelotti hengittää pinnalla 5 – 10 minuuttia ja sukeltaa taas, jolloin komea pyrstö tulee näkyviin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Yksi syy miksi lähdin vapaaehtoistyöhön juuri tälle alukselle oli, että se on saanut WDCS:n ( Whales and dolphins conservations society) sertifikaatin eettisesti kestävästä toiminnastaan. Kun havaitsimme hengityssuihkun, alus lähestyi valasta tarkkojen eettisten sääntöjen mukaan juuri oikeasta suunnasta ja oikealla nopeudella, turvaetäisyyttä noudattaen ja estämättä sen vapaata kulkua.

Minulle on tärkeää, että esimerkiksi kuvaamistarkoituksessa lähestyttävää eläintä häiritään mahdollisimman vähän ja sen luontaista käytöstä ei pyritä muuttamaan esimerkiksi ruualla houkuttelemalla. Tämän vuoksi en kuvaa esimerkiksi kojujen haaskoilta karhuja tai muita petoja. Kun eläin oppii yhdistämään ihmisen hajun ruokaan, seuraa vaikeuksia sekä eläimelle että ihmiselle.

Kaskelottiuros Glen on tavattu ensimmäisen kerran Bleikin syvänteessä jo 20 vuotta sitten. Valaat tunnistetaan niiden pyrstöjen yksilöllisistä muodoista.
Kaskelottiuros Glen on tavattu ensimmäisen kerran Bleikin syvänteessä jo 20 vuotta sitten. Valaat tunnistetaan niiden pyrstöjen yksilöllisistä muodoista. Kuva: Mari Heikkilä

Bleikin kanjonissa viivyimme yleensä muutaman tunnin kaskelotteja etsien ja tarkkaillen. Paluumatkalla tehtäväni oli yhdessä oppaiden kanssa jakaa ruoka matkustajille ja komentosillan miehistölle. Torstaina tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi, kun aallonkorkeus ylsi kolmeen metriin.

Keittoa oli vaikea saada osumaan tarjoilukulhoon ja pysymään siinä kunnes olin saanut tasapainoiltua sen matkustajalle. Samoin kiehuvan veden laittaminen termareihin kahvia varten vaati oikeaa ajoitusta aaltojen suhteen, joustavia polvia ja kärsivällisyyttä.

Tuona päivänä aluksella riitti merisairaita hoidettavaksi asti.

Matkalla Bleikin kanjoniin ja sieltä kotisatamaan näimme joka päivä myös miekkavalaita. Ne elävät koko elämänsä tiiviissä perheyhteisöissä, jotka rakentuvat emovalaiden ympärille. Vanhin naaras on päättävässä asemassa, sen johdolla perhe muun muassa saalistaa tiiviinä laumana.

Miekkavalaat kommunikoivat keskenään naksuttelemalla ja eri perheyhteisöt eivät ymmärrä toistensa murretta täysin. Saalistavat miekkavalaat olivat safarivieraiden ehdoton suosikki elävyytensä ja uteliaisuutensa vuoksi. Pieni poikanen aiheutti riemunkiljahduksia uidessaan urheasti lauman mukana.

Useampana päivänä näimme myös lahtivalaita ja muutaman nuoren ryhävalaan, joita harvemmin näkee kesäaikaan.

Lunnin hassu ulkomuoto lyhyine siipineen tekee siitä vallan ihastuttavan.
Lunnin hassu ulkomuoto lyhyine siipineen tekee siitä vallan ihastuttavan. Kuva: Mari Heikkilä

Ennen satamaan saapumista ohitimme vielä Andan, vanhan majakkasaaren, jonne saavat rantautua vain tutkijat muutamaksi viikoksi vuodessa. Saarella asustaa tuhansittain lunneja, pieniä hassunnäköisiä lintuja, jotka eivät loista lentotaidoillaan. Mutta ne ovat loistavia sukeltajia ja pyydystävät kalaa jopa 40 metrin syvyydessä.

Matkan parasta antia oli päästä kuvaamaan salaperäisiä meren jättiläisiä luonnollisessa ympäristössään ja osallistua valaiden tutkimukseen lähettämällä kuvia valaiden pyrstöistä ja evistä tutkimuskäyttöön. Jokainen tavattu valas kuvattiin ja ne voidaan tunnistaa yksilöllisten evien ja pyrstöjen muotojen perusteella.

Myös kohtaamiset eri puolilta maailmaa tulleiden, valaista kiinnostuneiden ihmisten kanssa, jäävät lämpöisinä muistoina mieleen. Ehkä kaikkein hienoimpia olivat ne minuutit kun tiesimme valaiden olevan lähellä ja alukselle laskeutui jännittynyt, odottava hiljaisuus. Ja kun valaat sitten nousivat puhaltaen pintaan, riemunkiljahduksille ja ihastuksen huokauksille ei tullut loppua. Valaan hengityspuhalluksen ääni on kaunein ääni maailmassa!

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä