Paikallisuutiset

Jokilaaksoissa nuoret karkaavat salaa viikoittain – Hatkat ottanut kertoo: "Ajattelin, että näin säikäytän äitiä ja erityisesti sitä miestä"

Rippikouluikäisellä Matilla (nimi muutettu) olivat menneet välit poikki keväällä tapaamaansa tyttöystävään 90-luvun lopulla. Seurustelun päättyminen koski kovasti, eikä kotonakaan poikaa oikein ymmärretty.

Siksi Matti päätti vähän irrotella ja lähti itseä vanhempien kavereiden mukana viikonlopun viettoon Hiekkasärkille miestä väkevämpien juomien kera. Tarkoitus oli palata reissusta viimeistään sunnuntaina kotiin, kuten yleensä.

Jo alkuillasta hän tapasi Katin (nimi muutettu). Melkein täysi-ikäinen nainen oli karannut jo muutama päivä aikaisemmin Rovaniemeltä, suuntana Helsinki. Kati houkutteli Mattia kaverikseen "vähän seikkailemaan". Tuolla hetkellä ja mielenlaadulla ajatus tuntui nuorukaisesta kiehtovalta.

– Minulla oli vähän hankausta kotona äidin silloisen miehen kanssa. Kapinoin kotiintuloajoissa, kaljoittelin kaveriporukassa ja taidettiin siinä kokeilla joskus jotain muutakin. Vanhempien säännöt ärsyttivät. Tunsin itseni jo "aikuiseksi", koska olin käynyt jo rippikoulun, Matti muistelee ja jatkaa:

– Olin jollain tavalla huojentunut, kun Kati pyysi lähtemään mukaansa seikkailemaan. Ajattelin, että näin säikäytän äitiä ja erityisesti sitä miestä. Karkaaminen oli täydellisesti hetken päähän pisto, jota en ollut edeltä suunnitellut, mutta joka tuntui sillä hetkellä hyvältä.

Matti ei halua tarkemmin kertoa reissun sisällöstä, mutta he liikkuivat vajaan viikon ajan eri puolilla Etelä-Suomea, pääasiassa pääkaupunkiseudulla. Katilla oli entuudestaan tuttuja siellä, sillä hän oli joskus aikaisemminkin hatkannut.

– Meidän piti vaihtaa paikkaa koko ajan, ettei jääty kiinni. Kuulin jostain, että Katista on etsintäkuulutus tai vastaava päällä, mutta en tullut koskaan tietämään, oliko minusta mitään sellaista. Sen tiesin, että äiti oli kysellyt kavereilta liikkeistäni ja ollut tosi huolissaan, koska en tullut kotiin, kuten yleensä, enkä ilmoittanut itsestäni muutamaan päivään mitään. Aluksi kaikki tuntui tosi coolilta ja vapauden tunne oli huikea, hän kuvaa.

Muutaman päivän päästä Matin omatunto alkoi kolkutella ja kotiin teki mieli palata. Hän häipyi vähin äänin Katin kaverin luota, soitti äidille ja pyysi rahat junalippuun.

– Äiti oli sekä hyvillään että vihainen, kun tulin kotiin. Hän piti minulle melkoisen puhuttelun ja uhkasi nuorisokodilla, mutta pian asia unohdettiin, eikä siihen äidin eläessä enää palattu, Matti muistelee.

Matti on nyt yli 30-vuotias perheenisä. Hänellä on kaksi lasta ja avopuoliso.

– Kaverit tietävät, jos muistavat hatkoista, mutta puolisolle en ole kertonut. Katista en ole kuullut sen jälkeen mitään, hän sanoo.

Jokilaaksojen poliisin alueella joka viikko joku nuori lähtee hatkalle eli karkaa joko kotoaan tai paikasta, johon hänet on sijoitettu. Yleensä karkulainen on 14–17-vuotias.

– Kotoa lähdetään harvemmin hyppyyseen kuin lastensuojeluyksiköstä, ylikonstaapeliHarri Hiitola Oulun poliisilaitoksen Jokilaaksojen yksiköstä sanoo.

– Sijoitetuilla nuorilla on usein taustalla ongelmia, joiden vuoksi he eivät ole pärjänneet kotona. Ne voivat olla nuorista itsestään tai kotioloista johtuvia. Usein ne liittyvät päihteiden käyttöön, hän jatkaa.

Hatkalle lähdön taustalla voi olla monia syitä. Päihteiden käyttö on yksi syy, jolla on usein yhteys myös siihen, että nuori on joutunut lastensuojeluyksikköön.

Karkaaminen aiheuttaa huolen nuoresta: Missä majoittuu ja kenen seurassa, sekä liittyykö tapaukseen aikuisia tai päihteitä?

– Kaikki vaarat vaanivat varsinkin silloin, jos päihteet ovat kuvioissa mukana, Harri Hiitola sanoo.

Lastensuojelun keskusliiton tekemän Hatkassa -selvityksen mukaan useimmiten karkaamisen syynä ovat kavereihin liittyvät tekijät eli nuori poistuu luvatta kavereidensa luokse.

Päihteet ovat toiseksi yleisin syy ja kolmantena psyykkiset oireet. Muita syitä ovat käyttäytymisongelmat, nuoren perhetilanteeseen liittyvät tekijät sekä erilaiset riitatilanteet perheessä tai sijoitusyksikössä. Aivan outo ilmiö ei ole nuorten karkailu muotivillityksen seurauksena.

– Useimmin kyse on kuitenkin hetken mielijohteesta. Meidän tapauksessa psyykkisesti hauraasta nuoresta, joka impulsiivisesti ajattelee, että on parempi ratkaisu lähteä pois tilanteesta kuin selvittää asia, palveluesimiesPia Hilli Sähäkän Ylivieskan yksiköstä sanoo.

– Kyse on yleensä nuoren hetkellisestä pyrähdyksestä. Kaikki ovat tulleet takaisin, eikä kukaan ole jäänyt hukkaan lopullisesti, hän jatkaa ja sanoo, että kaikenlainen rajojen hakeminen johtaa joskus karkaamiseen.

Hillin mukaan nuoret lähtevät laitoksesta yleensä kotipaikkakunnalle, kavereille, mummolaan, baariin, hengailemaan Ylivieskan keskustaan tai vain istumaan vähäksi aikaa kannonnokkaan.

– Pääsääntöisesti hatkat ovat aika kilttejä karkailuja, mutta joskus motiivina ovat erilaiset riippuvuudet. Ne näkyvät yleensä siten, että nuori ei palaa kotilomilta takaisin, ei niinkään karkailuna täältä, hän pohtii.

Sähäkässä asuminen perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä nuoria voida estää lähtemästä.

Poliisi saa varsin pian tiedon hatkalle lähteneistä nuorista.

– Varsinkin sijoitusyksiköistä otetaan aika pian yhteyttä, jos nuori ei ole tullut aikataulujen mukaisesti takaisin tai sovittuun paikkaan. Sosiaaliviranomaiset pyytävät myös virka-apua poliisilta nuorten etsinnöissä, ylikonstaapeli Harri Hiitola kertoo.

Soittaminen nuoren puhelimeen on hyvä keino tarkistaa, onko tämä ottanut hatkat. Normaalisti nuori vastaa puhelimeen, mutta karannut ei tee sitä, koska puhelimesta pystytään paikantamaan sijainti.

– Yleensä nuori löytyy paikasta, jossa on muitakin nuoria, eikä isompia ongelmia ole päässyt sattumaan, poliisi sanoo.

Toki on muunkinlaisia tapauksia, jotka johtavat pitkiinkin jatkotoimiin muun muassa sosiaaliviranomaisten kanssa.

Karkailuja tapahtuu ympäri vuoden, mutta ilmojen lämmettyä nuori lähtee hatkalle herkemmin kuin talvella.

– Viikonlopun läheisyydessä karkaamiset ovat myös yleisempiä kuin viikolla, Harri Hiitola sanoo.

Karanneen nuoren jäljille lähtevät yleensä sosiaaliviranomaiset, vanhemmat tai muut läheiset poliisin lisäksi. Ensimmäiseksi etsitään tutuista paikoista, jos ei ole tarkempaa tietoa, mihin nuori olisi voinut mennä.

– Poliisi voi tarpeen tullen etsintäkuuluttaa nuoren. Sosiaalisen median kanavat ovat nopeita näissä tilanteissa, Hiitola sanoo.

Hatkojen ottaminen ei ole rikos, josta poliisi rankaisisi nuorta. Karkumatkoista tehdään kuitenkin aina lastensuojeluilmoitus. Kun nuori on löytynyt, siirtyy asian hoito poliisilta sosiaaliviranomaisille.

– Poliisin tavoitteena on vain turvata nuoren elämä ottamalla tämä kiinni ja toimittamalla takaisin turvalliseen paikkaan. Lain silmissä alle 18-vuotiaat ovat lapsia, Harri Hiitola kertoo.

– Huoli nuoresta on suuri. Tavoitteena on saada hänet paikkaan, jossa ei ole alttiina rikoksille ja muulle ikävälle, Hiitola jatkaa.

Hatkat kestävät muutamasta tunnista jopa muutamaan viikkoon tai kuukauteen. Tytöt ja pojat karkailevat suunnilleen yhtä paljon.

Poliisin tilastossa koko maassa kadonneeksi ilmoitetaan noin 400 lasta vuodessa koko maassa. Jokilaaksojen sosiaalipäivystys kirjasi viime vuonna 68 lapsen tai nuoren karkaamista, joista 44 karkasi laitoksesta.

– Luvatta kotoaan tai asuinpaikasta poistuva nuori saattaa olla tunnekuohun vallassa ja reagoida spontaanisti hankalaan tilanteeseen karkaamalla. Joskus luvaton poissa oleminen voi taas olla pitkään ja huolella suunniteltu matka vapauteen, Lastensuojelun keskusliiton Hatkassa-julkaisussa sanotaan.

– Ilmiöön törmäävälle aikuiselle luvaton poissa olo näyttäytyy protestina tai vastareaktiona esimerkiksi liikkumisvapauden rajoittamiseen. Usein luvaton poissa oleminen saattaa kuitenkin olla merkki nuoren syvemmästä oirehdinnasta, johon tulisi paneutua, siinä todetaan.

Isän kertomus:

"Lapseni on viime syksystä lähtien ollut huostaanotettu. Hänet sijoitettiin koulunkäynnin turvaamiseksi.

Lapsi lähti pari viikkoa sitten hatkareissulle, eikä häntä ole tavoitettu. Keinot hänen tavoittamiseksi tuntuvat juuri nyt olemattomilta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, mutta on pisin. Aikaisemmin hänet on tavoitettu tai hän on itse palannut muutamassa päivässä. Tuntuu jotenkin siltä, että on luvallista hatkata laitoksesta, mutta ei kotoa.

Olen miettinyt keinoja, millä karkailu saadaan loppumaan. Onko laitoksilla tai lapseni sosiaalityöntekijällä vastuuta?

Emme saaneet tukitoimia kotiin silloin, kun nuori hatkasi täältä. Jokaisen karkaamisen vuoksi soitin poliisille, mutta seurauksena oli se, että lapsi sijoitettiin aina kiireellisesti muutamaksi kuukaudeksi. Kolmas hatkareissu tapahtui jo laitoksesta, minkä jälkeen lapsi otettiin huostaan. Meillä vanhemmilla on tunne, että meitä ei kuulla, vaan pidetään automaattisesti syyllisinä lapsen vaikeuksiin. Viranomaisen sana on aina laki. Olo on voimaton."