Paikallisuutiset

Nuori on edelleen lapsi ja tarvitsee aikuisen läsnäoloa ja huomiota – Sievin yläkoulussa ja lukiossa nuorten kasvamista tukee kasvatusohjaaja

– Vaikka työ on vaihtelevaa ja suunnitelmat voivat muuttua hetkessä, nuoren kanssa sovitusta keskustelusta en koskaan jousta. Jos nuorella on hätä, huolia tai murheita, keskustelu hänen kanssaan menee kaiken muun edelle, sanoo Sievissä yläkoululla ja lukiolla kasvatusohjaajana työskenteleväPiia-Liisa Soini.

Soini aloitti kasvatusohjaajana KEVA-hankkeen kautta syksyllä 2018. Toimintaa jatketaan, koska työ on nähty tarpeelliseksi. Kasvatusohjaajan työ on ennaltaehkäisevää ja sen tulokset näkyvät usein vasta vuosia myöhemmin.

Koulutukseltaan Soini on sosionomi ja hänen työnsä pääasiallinen rooli on olla läsnä ja nuorten käytettävissä.

– En ole psykologi, enkä terveydenhuollon ammattilainen. Minun roolini on ohjata nuoria ja olla heille tukena erilaisissa tilanteissa. Minuun voi ottaa yhteyttä nuori itse, vanhempi, opettaja, nuoren kaveri tai kuka vain nuoren lähellä oleva. Olen mukana myös oppilashuoltoon liittyvässä toiminnassa.

Aiheita, joista nuorten kanssa puhutaan, on kymmeniä. Kiusaaminen netissä ja koulussa, syömishäiriöt, yksinäisyys, viiltely, motivaatio-ongelmat, jaksaminen, pelko, häpeä ja tulevaisuuden pohtiminen ovat vain pieni osa teemoja, joita nuorten kanssa käsitellään.

– Keskustelemme ryhmissä tai yksilöllisesti kahden kesken. Jos tilanne niin vaatii, ohjaan nuoren eteenpäin tai mukaan otetaan kaveripiiri tai nuoren perhe, Soini kertoo.

Koulumaailmassa Soini sulautuu joukkoon. Kasvatusohjaajan rooli on uusi ja Soini on luonut oman, itselleen ja sieviläisille nuorille sopivan toimintamallin ja lähestymistavan. Soini kokee, että löysi heti paikkansa nuorten keskuudessa ja on onnistunut olemaan helposti lähestyttävä.

– Vaatii herkkyyttä kuunnella nuorten sanatonta viestintää ja huomata erilaisia tilanteita. Se vaatii vuorovaikutus-, empatia- ja ohjaustaitoja ja myös rohkeutta toimia. Palaute nuorelta saattaa ensin olla tyly, mutta esimerkiksi kiusaamistilanteet eivät lähde selviämään, jos kukaan ei uskalla puuttua niihin. Eikä nuoren ole muutenkaan helppo aina ottaa apua vastaan. Silti aikuisen tehtävä on puuttua, Soini painottaa.

Kasvatusohjaajana Soini on siellä missä nuoretkin. Jos hänellä on aikaa tai opettaja pyytää, hän menee mukaan tunneille tuomaan työrauhaa.

– Häiriköinti tunnilla tai toisten kiusaaminen on useimmiten huomion ja hyväksynnän hakemista väärällä tavalla. Nuoren pitää ensin oppia hyväksymään itsensä ja löytää hyvää mieltä tuottavia asioita. Silloin hyväksynnän haku ei olisi niin suurta.

Ristiriitatilanteessa nuori tarvitsee tukea ja erilaisia näkökulmia, ymmärrystä oikeasta ja väärästä ja siitä mikä toisista tuntuu pahalta ja hyvältä.

– Pyrin lisäämään erilaisuuden hyväksymistä ja myötätuntoa itseä ja muita kohtaan. Luottamuksellisen keskustelun kautta nuori saa vahvuutta oikeisiin asioihin, Soini kertoo toimintatavoista.

Usein Soini toimii nuorten parissa myös vaistonvaraisesti. Nuori ei välttämättä tule itse kertomaan mieltä painavasta asiasta, mutta kun häneltä menee kysymään onko kaikki ok, voi löytyä paljonkin asioita, joista hän lopulta kertoo.

–  Pelkästään kysymällä mitä hänelle kuuluu, saattaa tapahtua avautuminen. Jokaisella pitäisi olla edes yksi aikuinen, joka pystyy asettumaan nuoren asemaan ja eläytymään tämän tarpeisiin ja ajatuksiin.

Soini kannustaa vanhempia kysymään nuorelta mitä hänelle kuuluu ja myös kuuntelemaan heitä. Nuori on edelleen lapsi ja kaipaa vanhemman läsnäoloa.

– Jos vastaus päivän kuulumisiin on yksisanainen, ei kannata luovuttaa. Kun nuorta jututtaa, ja hänelle antaa aikaa, hänellä on kerrottavaa. Eikä hänellä välttämättä ole kaikki hyvin, vaikka hän aluksi niin saattaa väittää.

Vanhempien kiireinen elämänrytmi vaikuttaa myös nuoreen ja nuori saattaa ajatella, että ei halua kuormittaa vanhempia omilla murheillaan.

– Niin ei pitäisi olla. Aikuisen elämänkokemus auttaa nuorta eteenpäin kasvamaan itsetunnoltaan hyvällä tavalla vahvaksi, Soini sanoo.

Nuoren ei silti aina ole helppo puhua vanhemmille. Tukija nuoren matkalla voi joskus olla myös joku muu aikuinen kuin vanhempi. Tukea löytyy myös toisista nuorista.

Soini muistuttaa, että koulumaailmassa voidaan auttaa nuoria monella tavalla, mutta kasvatusvastuu on kuitenkin aina pohjimmiltaan vanhemmilla. Hän haluaa työnsä kautta tukea myös vanhemmuutta nuoren kasvamiseen liittyvissä tilanteissa.

– Joskus kohtaan ymmärtämättömyyttä aikuisten taholta puuttumisesta nuoren asioihin. Tärkeintä on kuitenkin nuoren itsetunnon vahvistamisen ja nuoren auttaminen kasvamisessa aikuisuuteen. Parhaimmillaan hyvällä yhteistyöllä väärille raiteille eksynyt nuori voi muuttaa toimintatapaansa ja ymmärtää esimerkiksi kiusaamisen vaikutuksen toiseen ihmiseen.

Kiusaaminen on useimmiten huomion hakemista. Myös kiusaaja on tavallaan uhri. Koulumaailmassa kiusaamiseen on helpompi puuttua kuin silloin, kun se tapahtuu netissä.

– Kiusaamista ei voi koskaan hyväksyä eikä hyväksyen selittää. Se on aina henkilökohtainen kokemus ja sitä ei saa vähätellä. Se jättää aina syvät jäljet. Jokainen tapaus on omanlaisensa ja siksi niihin pitää suhtautua ilman ennakko-oletuksia. Lapsen ja nuoren voi olla vaikea suhtautua avarakatseisesti uusiin asioihin ja ihmisiin. On helppoa purkaa paha olo toisiin kiusaamalla ymmärtämättä, että sitä katuu myöhemmin. On parempi käsitellä pahaa oloa ja ottaa vastaan apua, eikä siirtää omia vaikeuksiaan huonolla tavalla toimimiseen.

Soini sanoo, että nuoren on opittava ymmärtämään, että omasta toiminnasta pitää kantaa vastuu.

– Myös kiusaamiseen puuttuminen on vastuuta. Hyvinvoiva ja itsenäinen nuori uskaltaa puolustaa hyviä asioita.

Vaikka Soinilla on käytössään työhuone, suurin osa keskusteluista käydään käytävillä, luokissa tai jopa varastossa.

– Ei ole oikeaa tai väärää paikkaa, missä nuorta voi kuunnella ja tukea hänen ongelmissaan. Kun tilanne on käsillä, siihen pitää löytyä aikaa heti paikasta riippumatta.