Kalajaska

”Onko yrittäjiltä viety yrittämisen ilo?” – sitä pohtii Timo Mehtälä Eduskunnasta-kolumnissaan

Olin 30 vuotta sitten kouluttajana yrittäjäkursseilla. Antoisilla kursseilla käytiin yrittämisen perusasioita läpi. Yrittäjyys on tapa työllistää itsensä ja muita, hyödyntää omaa osaamistaan ja uskoa liikeideaansa. Parhaimmillaan yrittäjyys on inspiroivaa arkea, jossa saa itse päättää työajan ja työtavan.

Yrittäjyys vaatii vastuuta, määrätietoisuutta ja kykyä sietää epävarmuutta. Myös tahto ansaita rahaa on välttämätön. Itsenäinen päätöksenteko ja oman yrityksen hallitseminen ovat yrittämisen suola. Mutta onko yrittäjyys Suomessa nykyään tällaista?

Olen saanut paljon yhteydenottoja eri alan yrittäjiltä, kuten rakennus-, ja maatalousyrittäjiltä, jotka ovat huolissaan yrittämisen vaikeutumisesta. Onko meiltä yrittäjiltä viety yrittämisen ilo? Kysymys nousee vääjäämättä mieleen, kun kuuntelee toisia yrittäjiä ja nykyistä byrokratian luvatussa ihmemaassa toimimisesta.

Viranomaiset sanovat usein, että EU vaatii. Ei se ihan niinkään ole. Suomalaiset lisäävät usein ylimääräisiä pykäliä EU-sääntöihin. Kun jokaista kohtaa tulkitsee kukin viranomainen tyylillään, alkuperäiset vaatimukset ylittyvät huomattavasti. Eteläeurooppalaiset ovat usein suomalaisten toimintatyylistä ihmeissään.

Tällä hetkellä Suomessa sorvataan metsäkatoasetuksesta kiireesti kansallisia ohjeita, vaikka puolet EU:n jäsenmaista ei ole nimennyt edes vastuullista viranomaista. Onko tämä suomalaisten etu?

Pienyrittäjien hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, sillä 94 % suomalaisista yrityksistä on alle 10 hengen yrityksiä, ja maa-, metsä- ja kalatalouden mukaan lukien jopa 97 %

Maa- ja metsätalousyrittäjät kohtaavat jatkuvasti byrokratian vaatimuksia, erityisesti tuotantoeläinten kanssa. Tarkastuksia ja selvityksiä on monenlaisia: pelto-, lannoitus-, eläin-, hyvinvointi-, rehu- ja vierasainevalvontaa. Lisäksi teurastamot ja meijerit valvovat tuotteita.

Yrittäjän tulee sisäistää valvontaohjeet, joita on pelkästään peltovalvonnan 165 sivua ja eläinvalvonnan osalta 241 sivua, joten ruoan tuottaminen edellyttää melkoista kirjallisuuden tuntemista. Jos ehtoja ei tunne, seurauksena voi olla tukien menettäminen.

Ehdollisuuden valvonta viljelijätukien maksamisen edellytyksenä on ääriesimerkki byrokratiasta. Siinä kun tarkastajat tarkastavat ristiin pelto- ja eläinpuolen asioita. Tarkastukset tapahtuvat usein kesän kiireisimpään aikaan, mikä tekee lomailusta mahdotonta.

Byrokratiaa riittää varmasti myös muilla aloilla, joita en niin tarkkaan tunne. Sääntöjä pitää olla, ja varmasti useimpien alkuperäinen tarkoitus on hyvä. Mutta Suomessa on useassa kohden menty liian pitkälle, ja etenkin pienyrittäjien hyvinvointi on koetuksella.

Pienyrittäjien hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, sillä 94 % suomalaisista yrityksistä on alle 10 hengen yrityksiä, ja maa-, metsä- ja kalatalouden mukaan lukien jopa 97 %. Yrittäjien jaksaminen ja yrittämisen ilo ovat yhteiskunnan etu. Yhteiskunnan tulee luoda ilmapiiri, jossa yrittäjä tuntee todellista yrittämisen iloa.

Timo Mehtälä

Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk.) Haapavedeltä.