Kalajaska

”Voi hyvää alvin päivää!”, toivottaa Antti Kangas Eduskunnasta-kolumnissaan

Yleinen arvonlisävero nousi 1.9. 25,5 prosenttia, mikä on järjettömän korkea. Sen taso on yhtä järjettömän korkea kuin Suomen velkaantumisaste.

Miksi sitten yleinen arvonlisävero korotettiin tuolle tasolle? Kysymyksessä on ennen kaikkea arvovalinta. Kaikenlaisia spekulaatioita esitettiin ilmastoveroista aina lihaveron kautta lääkkeiden verotukseen. Tähän ei kuitenkaan haluttu lähteä, vaan pakollisia hyödykkeitä, kuten ruokaa ei haluttu verottaa lisää.

Mitä sitten yleisen arvonlisäveron kannan nousu noin käytännössä tarkoittaa? Se voi tarkoittaa 3-4 euroa lisää älypuhelimen hintaan, tai 1,5 euroa uuden merkkihupparin hintaan. Uuden auton kohdalla voidaan puhua jo satasista, mutta jättääkö kukaan autoa sen vuoksi ostamatta? Tuskin.

Pointti on se, että tämä on yksi harvoja veroja, mikä voidaan jakaa koko kansalle, eikä sen maksutaakka ole kenellekään kohtuuton. Verokertymää siitä tulee varsin mukavasti, sillä maksajina on koko kansa riippumatta iästä tai tuloluokasta.

Muistan vielä kun arvonlisävero tuli 90-luvun lopulla korvaamaan entisen liikevaihtoveron. Silloin moni purnasi muutosta vastaan. Samanlainen pirujen maalaus seinille on ollut, kun arvonlisävero on edelliset kerrat noussut. Ei lopen ole kauan aikaa kun arvonlisävero oli 22 prosenttia.

Olenko sitä mieltä, että on hyvä että arvonlisävero nousee? En. Mutta se on pakollinen paha tässä konkurssissa. Mikä muukaan vero olisi tuonut vastaavan määrän tuloja valtion kassaan vähentämättä toimeliaisuutta?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki leikkaukset ovat turhan kevyitä. Kaikkien ministeriöiden hallinnon aloilla, ehkä pois lukien sosiaali- ja terveysministeriö, olisi varaa leikata. Olemme vain edelleen elämässä Nokia-huuman aikaansaamassa kuplassa, missä lähes kaikki sai kaikkea. Nokian veto katosi, mutta kulutustottumukset jäivät.

Eipä silti, ei tilannetta pelkällä leikkaamisella korjata. Nyt on aika saada investoinnit käyntiin, ja siihen on myös kauppa- ja teollisuusministeriö satsannut. Sattui vain niin onnettomasti, että Suomen talouskurimuksen kanssa samaan saumaan osui korkojen nousu, joka on jarruttanut investointeja kaikilla sektoreilla. Nyt on onneksi silläkin sektorilla valoa tunnelin päässä. Euribor on vankasti laskusuunnassa ja toivottavasti luo sen tarvittavan uskon investointeihin.

Toinen apu investointien käynnistämiseen on hallituksen hanke yhden luukun periaatteesta luvitukseen. Sillä saadaan takuulla monta sekopäistä valituskierrettä poikki ja vauhtia investointeihin.

Antti Kangas,

maanviljelijä ja kansanedustaja (ps)