Paikallisuutiset

Ylivieskassa asuvien maahanmuuttajien mielestä näkyvin suomalainen arvo on rehellisyys, hämmentävintä on sanaton viestintä: "Mahtavaa on se, että järki pidetään puheissa mukana eikä olla ylitunteellisia"

Itsenäisyyspäiväänsä viettävä Suomi on täällä pitkäänkin asuneista maahanmuuttajista monella tapaa hyvä maa. Yksi suomalaisista arvoista nousee kaikista eniten esiin. Bangladeshilainen Md 'Rokon' Rokonuzzaman arvostaa rehellisyyttä, sillä se tekee suomalaisista luotettavia tosiystäviä. UnkarilainenLucia Pavlovics on ottanut rehellisyyden myös yhdeksi omista arvoistaan. Kumpikin ovat ylivieskalaisia.

– Unkarissa ollaan ihmisille mukavia. Jos rahaa unohdetaan näkyville ravintolapöytään, se saatetaan kuitenkin ottaa itselle. Kun on kokenut suomalaista rehellisyyttä ja itse sitä harrastanut, niin rehellisyys on minusta aina parempi tapa toimia. Sinulle jää hyvä mieli, Pavlovics kuvailee.

Lucia Pavlovics muutti ensi kerran Suomeen 2009, kun hän tuli Kalajoen Rautioon koululle harjoittelijaksi. Hän halusi kehittää suomen kieltään uudelle tasolle. Unkarissa saadut kielitunnit, kaksi tuntia viikossa olivat hänen tavoitteisiinsa nähden liian vähän. Sitten myöhemmin hän halusi takaisin Suomeen. Rautiosta harjoitteluaikana löytyneet ystävät, muun muassa nyt edesmennyt Rauno Kotiaho, auttoivat häntä palaamaan maahan.

Pysyvästi Pavlovics muutti Suomeen seitsemän ja puoli vuotta sitten. Ylivieskassa hän on asunut vuodesta 2013. Hän työskentelee Ylivieskan seudun kansalaisopiston päätoimisena kielten opettajana.

Hän opettaa englantia, saksaa, espanjaa, italiaa ja maahanmuuttajille suomea, opettanut myös kreikkaa. Hän on pätevöinyt opettamiseen myös Suomessa, Unkarista hänellä on yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto. Hän on naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja odottaa perheen toista lasta tammikuuksi, ennestään hänellä ja aviopuoliso Sepolla on 4-vuotias Tekla-tytär.

– Elän nyt maahanmuuttajana niin sanottua toista vaihetta. Silloin näkee, että jotkut asiat voisivat olla ehkä toisin. Pienten yhteisöjen murentaminen tuntuu pahalta. Kun olen pienen Raution kautta tutustunut Suomeen ja nähnyt myös Ylivieskaa seitsemän vuoden ajan, niin palvelujen keskittämisestä en pidä. Synnytin ensimmäisen lapsemme 30 kilometrin päässä Oulaskankaalla ja seuraava pitäisi synnyttää 80 kilomerin päässä Kokkolassa. Pankit ja niissä ihmiseltä ihmiselle asioiminen katoavat, samoin käy monessa asiassa. Kauppoja ja pieniä puoteja on vähän. Yhtäkkiä tuttu palvelu ja sen ihminen on kadonnut. Kouluja suljetaan.

Hämmentävää Pavlovicsista suomalaisissa on näiden sanaton viestintä. Saatetaan esimerkiksi arkipäiväisessä tilanteessa katsoa pitkään eikä sitä millään tavalla avata. Lucia Pavlovics kaipaa suomalaisilta lisää puhumista tuollaisiin tilanteisiin. Rasistisista mulkaisuista ei ole kyse, sillä kansallisuutensa puolesta unkarilaisena hänet on aina otettu Suomessa lämpimästi vastaan.

– Mahtavaa suomalaisissa on se, että järki pidetään puheissa mukana eikä olla ylitunteellisia. Esimerkiksi some-keskustelussa vihaisesta koirasta ajatellaan, että josko sitä voisi kouluttaa. Unkarissa ehkä jo kolmannesta kommentista lähdettäisiin väärille ja syvästi loukkaaville urille, unohdettaisiin itse asia.

Hienoa Lucia Pavlovicsista on myös se, että täällä poliitikot osaavat erota virastaan. Perheen nelivuotias Tekla-tytärkin tietää, että pääministeri Antti Rinne on eronnut.

– Meillä Unkarissa poliitikot tarrautuvat itsepintaisesti valitaan senkin jälkeen, kun koko muun kansan luottamus on heihin mennyt.

Lucia Pavlovics arvelee, että hyvinvointivaltiossa eläminen on voinut totuttaa suomalaiset liian hyvälle. Muualla maailmassa osataan olla vähempään tyytyväisiä.

– Sitä ihmettelen, ettei itsenäisyyspäivä ole Suomessa koko kansan juhla. Pysytään neljän seinän sisällä ja katsellaan kättelyjä. Onhan itsenäisyyspäivä kylmällä säällä. Voitaisiin sitä kuitenkin paremmin yhdessä viettää.