Seppo Kankaan kolumni: Siivu Matista
lauantai 16.2.2019 | 21:31
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Seppo Kankaan kolumni: Siivu Matista

Kalajokilaakso+
Ke 6.2.2019 klo 00:05

Mäkihyppylegenda Matti Nykänen täytti maanantaina ja vielä eilenkin lehtien ja muiden medioiden verkkosivut ja paljolti myös radio- ja tv-kanavien ohjelma-ajan. Yllättävä kansallissankarin kuolema ansaitsikin näkyvän huomion. Syytä oli myös kerrata hänen lyömättömät saavutuksensa ja elämänvaiheet kuten asiaan kuuluu.

Silti alkoi jo mielessään kysyä, että onko tämä kaikki tarpeellista. Kun nykyään mikään ei riitä, pitää keksiä mitä eriskummallisimpia näkökulmia päivän puhuttavaan aiheeseen.

Siinä vauhdissa ei valitettavasti vältytä yli- ja ohilyönneiltä. Toisin hetkin katosi tällaisiin tilanteisiin kuuluva hienotunteisuus ja kunnioituskin. Jos toisaalta myötähäpeän tuntoja aiheutti suhteettoman ylitsevuotava ylistys.

Eikä tämän viikon Seiska ole vielä edes ilmestynyt.

Tätähän eräiden medioiden ja Matti Nykäsen suhde oli ajoittain jo mäkikuninkaan elinaikana. Tuntui, että jokainen haluaa viiltää oman suikaleensa Matin persoonasta. Häntä kuorittiin kuin kebab-lihaa vartaassa.

Toki hän itsekin hyödynsi mediaa ja hyppyuran jälkeen myös tarvitsi sitä toimeentulonsa tueksi. Hänestä tuli kohumedian lempilapsi, eikä hän aina katsonut sitä pahalla.

Oli muistokirjoitusten joukossa ansiokkaitakin. Asiallisimman – ja silti hyvin koskettavan – kirjoitti jo maanantaina Helsingin Sanomien Saska Saarikoski. Siinä on sanottu kaikki olennainen, ilman yletöntä paatosta, edesmennyttä arvostaen ja läheisiä kunnioittaen, tosiasioita unohtamatta.

Ja ennen kaikkea erittäin taitavasti ajan kuvaan sitoen. Sillä on valtava merkitys, kun puhutaan urheilusankaruudesta, miesmallista ja kapinallisuudesta.

En muistaakseni ole koskaan tavannut Matti Nykästä, vaikka toimittajan uralla monia kuuluisuuksia on matkalle osunut. Urheilun huippuvuosinaan hän antoi minulle voitoillaan niitä samoja valtavia tunnetiloja, jotka jokainen urheiluhullu on kokenut. Ja samoja pettymyksiä, joita hänen myöhemmät edesottamuksensa aiheuttivat.

Yhden lapseni kummi kuului Nykäsen aktiiviurheiluvuosina hänen lähipiiriinsä. Häneltä kuulin monia sympaattisia kertomuksia herkästä luonnonlapsesta, jolla oli toinenkin luonto: järjetön palo harjoitteluun.

Muistan yhdenkin tarinan, kuinka Nykänen oli useamman viikon kestäneen ympärivuorokautisen hurvitteluputken jälkeen ilmestynyt serkkuni oven taakse aamuvarhaisella. Pyysi kaveriksi ylämäkijuoksuun.

Treeniä oli kestänyt useamman tunnin, maksimitehoilla. Ei voi käsittää, kommentoi silloin serkkuni. Siitä alkoi kuukausien treeniputki kohti seuraavia kultamitaleja.

Niinhän tässä nyt kävi, että oman siivuni Matista viiltelin tälle palstalle minäkin. Kansallissankari on koko kansan omaisuutta, vai onko?

Seppo Kangas

seppo.kangas@kalajokilaakso.fi

"Tuntui, että jokainen haluaa viiltää oman suikaleensa Matin persoonasta.

#
Fingerpori