Paikallisuutiset

Laajalle levinneeseen munuaissyöpään sairastunut ylivieskalainen Reino Marjakangas ei ole kysynyt lääkäreiltä ennustettaan: "Päivä kerrallaan eteenpäin"

Laajalle levinneeseen munuaissyöpään sairastunutReino Marjakangas ei ole kysynyt lääkäreiltä ennustettaan. Hän ei halua tietää.

– Ei ole tullut mieleen semmoinen. Tässä on kaikenlaista touhua, joten ei sitä asiaa ehdi ajatella, Marjakangas sanoo.

Marjakangas asuu uusioliitossa, johon kuuluu aviovaimo Maaritin lisäksi kahdeksanvuotias Emma-tytär. Aiemmasta liitosta hänellä on poika, tytär ja tytärpuoli.

Hänet tunnetaan Raudaskylän kyläyhdistyksen pitkäaikaisena kyläpäällikkönä, mutta syntyisin hän on pientilallisen poika Löytyltä, ei Raudaskylästä. Raudaskyläläisenä häntä kuitenkin pidettiin, koska hänen omistamansa yritys Marjakankaan korukivi sijaitsi Raudaskylässä.

Marjakangas puhuu sairaudestaan avoimesti ja rauhallisesti.

– Se tulee varmaan suvusta. Kun pienellä tilalla oli vain kolme lehmää ja elää kituutettiin, niin isä oli aina iloinen ja puhelias eikä näyttänyt ongelmiaan, Marjakangas muistelee.

Pienelle tyttärelle on kerrottu isän sairaudesta sekä opettajat koulussa tietävät asiasta. Muuten perhe elää tavallista arkea Ylivieskan keskustassa.

– Olen tykännyt töistä, joita olen tehnyt. Koen olevani luova henkilö ja nautin siitä, mitä saan aikaan ja voin toteuttaa ja kehittää, Marjakangas sanoo.

Aika kuluu mukavasti filatelia-harrastuksen parissa. Marjakangas keräilee postimerkkejä, postikortteja ja postilähetyksiä, ja varastosta löytyy muun muassa Suomi-sarjaa, jota hän järjestelee kansioihin.

Seuraava kontrollikäynti Oulun yliopistollisessa sairaalassa on kahden kuukauden kuluttua, ja Ylivieskassa Marjakangas käy säännöllisesti laboratoriokokeissa. Hän syö täsmälääkettä, jonka pitäisi vaikuttaa etäispesäkkeisiin, joita on kyljessä ja keuhkoissa.

– Kyllähän sitä aina toivoo, että etäispesäkkeet olisivat ainakin pienentyneet. Kun on kysymys syövästä, niin kaikki on mahdollista. Se on niin arvaamatonta, että kaikkea voi tapahtua, Marjakangas tietää.

Täsmälääkkeet ovat sellaisia, että toisille ihmisille ne toimivat, toisille ei. Marjakangas uskoo, että tämän takia lääkäreidenkin on vaikea laatia ennusteita. Siksi hänkään ei ole niitä kysynyt.

– Päivä kerrallaan eteenpäin. Vanhempani olivat uskovaisia ja itsellänikin on sisäinen rauhallisuus.

Vanhemmat olivat rauhansanalaisia ja myös Marjakangas sanoo olevansa sisimmässään siihen suuntaan kallellaan vaikka ei käykään seuroissa.

Reino Marjakangas ei ole katkera mutta hän on sitä mieltä, että jos tuntee oireita, potilaan pitää vaatia lääkäreiltä tutkimuksia, vähintään ultraäänitutkimusta.

– Diagnostiikan kehittäminen olisi paljon tärkeämpää kuin hoitojen keskittäminen, josta paljon puhutaan. Ultraäänitutkimus ei maksa terveyskeskukselle juuri mitään. Kallion säästö siinä, että ei laiteta potilasta ultraan, tulee satakertaisena takaisin erikoissairaanhoidosta, Marjakangas sanoo.

Marjakangasta ei ultrattu, kun oireet alkoivat vuoden 2015 syksyllä.

– Verta alkoi tulla virtsan mukana ja se oli tosi tuskallista.

Kivut olivat valtavat mutta Marjakangas teki silti 450 kilometrin reissun Kouvolaan. Vaivoja hoidettiin antibioottikuureilla, jotka lopettivat kivut, kunnes ne uusiutuivat aiempaa kovempina vuoden 2016 toukokuussa. Marjakangas ajoi suoraan Oulaskankaan sairaalan päivystykseen.

– Lääkäri katsoi sairaskertomusta ja kysyi, miksei viime syksynä tehty mitään tutkimuksia. Hän tulosti tiedot ja käski viemään terveisiä Ylivieskaan, Marjakangas kertoo.

Ylivieskan terveyskeskuksessa asiat lähtivät rullamaan, ja Marjakangas pääsi ultraäänitutkimukseen.

– Vasemmassa munuaisessa oli kananmunan kokoinen kasvain, joka olisi varmasti näkynyt jo syksyllä.

Marjakangas sai lähetteen Ouluun ja hänet leikattiin kesäkuun viimeisenä päivänä.

– Vasen munuainen leikattiin pois, sillä kasvainta ei voi leikata muuten. Lääkäri sanoi, että koepalaa ei oteta, sillä yli 90 prosenttia munuaisissa olevista kasvaimista on syöpäkasvaimia.

Kului noin vuoden päivät, ja Marjakangas kävi kontrollikäynneillä Oulaisissa ja Oulussa. Kunnes syksyllä 2017 löytyi kyljestä kaksi etäispesäkettä. Ne leikattiin pois tammikuussa 2018 niin, että Marjakangas kotiutui 60-vuotisjuhliinsa Ylivieskaan.

Silloin iski jalkaan kihti. Marjakangas on katsonut netistä, että kihdin voi laukaista stressi tai jokin iso tapahtuma, jollaisen hän onkin kokenut.

Lisää oli kuitenkin tulossa. Viime vuoden huhtikuussa Marjakangas oli jälleen kontrollissa.

– Kyljessä oli taas uusi pesäke ja keuhkoihin oli levinnyt molemmille puolille etäpesäkkeitä niin paljon, ettei niitä voida leikata. Lukemattomia pieniä pesäkkeitä.

Marjakankaalle aloitettiin tablettihoito. Ensin hän söi vuoden päivät biologista syöpälääkettä eli täsmälääkettä aluksi voimakkaan 50 milligramman annoksena.

– Ensimmäisessä kontrollissa muutamat pesäkkeet olivat jopa pienentyneet. Jos olisin pystynyt syömään lääkettä niin voimakkaana, pesäkkeet olisivat ehkä kadonneet.

Marjakangas söi täsmälääkettä 25 milligramman vahvuisena kevääseen 2019 saakka.

– Keväällä kontrollissa todettiin huomattavaa kasvua ja pesäkkeet olivat lisääntyneet. Lääke oli tullut tiensä päähän, Marjakangas sanoo.

Nyt hän syö toista täsmälääkettä, ja sivuvaikutuksia on paljon. Marjakangas kertoo olevansa väsynyt, ja hänellä on suuongelmia. Kieli, ikenet, huulet ja limakalvot ovat kipeät ja verirakkuloilla.

Syöminen, juominen ja puhuminen on vaikeaa, mutta Marjakangas ei valita. Hän on tyytyväinen, että syöpää vastaan on olemassa kohdennettua lääkehoitoa.

– Täsmälääkkeet ovat hyviä. Ne estävät syöpäsolun kahtia jakautumista ja supistavat syöpäkasvainten verisuonia. Ovat viisaat lääkkeet keksineet.

Sitä Marjakangas ihmettelee, että kalliita syöpälääkkeitä ei kierrätetä. Marjakangaskin joutuu laittamaan jätteeksi 3 000 - 4 000 euron arvosta lääkkeitä, joita hän ei pysty käyttämään.

– Kysyin kierrättämisestä Oulun yliopistollisessa sairaalassa, ja lääkäri kertoi, että pienillä paikkakunnilla lääkkeitä kierrätetään mutta isoilla paikkakunnilla ei ole resurssia. Eikö asialle voisi tehdä jotain, niin säästettäisiin miljoonia?