maanantai 16.12.2019 | 12:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Runoteos sai alkunsa lapsen kuolemasta – Oulaisista lähtöisin oleva Anna Elina Isoaro käsitteli surua kirjoittamalla

Hanna Perkkiö Kalajokilaakso
Ke 14.8.2019 klo 12:30 [päivitetty ke 12:42]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Joku menee metsään huutamaan, toinen bodypump-tunnille. Joku maalaa tai tarttuu vasaraan. Ihmisellä on eri tapoja käsitellä surua ja menetystä.

Kun Anna Elina Isoaron lapsi kuusi vuotta sitten syntyi kuolleena, hän alkoi kirjoittaa. Menetyksestä sai alkunsa Isoaron kolmas runokokoelma Tämänilmaiset, joka julkaistiin viime viikolla.

Isoaro on syntynyt ja elänyt nuoruutensa Oulaisissa. Nykyisin hän on tamperelainen runoilija ja läänintaiteilija.

– Kirjoittaminen on aina ollut minulle luontainen ilmaisukeino. Se on auttanut sanallistamaan ja käsittelemään suruun liittyviä vaikeita tunteita, kuten vihaa, katkeruutta ja syyllisyyttä, Isoaro sanoo.

Ensimmäiset pari vuotta tapahtuman jälkeen Isoaro purki tuntojaan ja kirjoitti enimmäkseen päiväkirjamaista tekstiä. Runokirjan teema alkoi hahmottua vasta myöhemmässä vaiheessa.

– Kun aikaa on kulunut enemmän, pystyy ajattelemaan kaunokirjallisuuden eikä niinkään oman kokemuksen ehdoilla. Julkaiseminen olisi ehkä ollut hankalampaa silloin, kun kokemus oli vielä tuoreempi ja vereslihaisempi, Isoaro toteaa.

Isoaro muistelee kirjoittaneensa ensimmäiset riiminsä jo alle kouluikäisenä. Kynä kädessä hän viihtyi myös koulun äidinkielen tunneilla. Lukion jälkeen Isoaro suuntasi silloisen Oriveden opiston kirjoittajalinjalle, jossa ympärillä oli muitakin saman kipinän saaneita.

– Siellä syttyi uskallus haaveilla kirjan julkaisemisesta. Ympäristö oli unelmia ja luovuutta ruokkiva, ja minulle opetustakin merkittävämpää oli muiden nuorten kirjoittajien joukossa oleminen.

Samanlainen, innostava yhteisö löytyi myöhemmin Tampereen yliopistosta, jossa Isoaro opiskeli kirjallisuustiedettä.

Runoissaan Isoaro ammentaa aiheita arjesta ja käyttää konkreettista ja aistivoimaista kuvastoa. Myös tunteet ovat vahvoina läsnä.

– Iso merkitys on myös sillä, miltä kieli kuulostaa. Mietin paljon runon rytmiä ja yksittäisiä sananvalintoja. Se miten sanotaan on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä sanotaan.

Kirjoittajana Isoaro toteaa olevansa hitaasti kypsyttelevä. Runot eivät suinkaan putkahtele valmiina, suuren inspiraation vallassa.

– Ennemminkin saattaa olla jokin yksittäinen lause, jonka ympärille ne lähtevät rakentumaan. Runoteoksen syntymiseen voi kulua pitkäkin aika. Esimerkiksi tähän uusimpaan kirjaani ensimmäiset runot kirjoitin vuonna 2014.

Uusin teos on sen verran tuore, että Isoaro ei vielä ole ehtinyt saada lukijapalautetta. Hän myöntää hieman jännittävänsä, koska aihe on henkilökohtainen ja kipeä.

– Ennen kaikkea toivon, että lukijat löytäisivät teoksen. Runot kun ovat usein marginaalissa, eivätkä saa isoa palstatilaa ja markkinahuomiota. Kirjakaupoissakin runokirjat saattavat olla vähän piilossa tai valikoimat suppeita, Isoaro toteaa.

Suomessa runokirjojen julkaiseminen ei ole kustantajalle useinkaan mikään kultakaivos. Esikoiskokoelmaansa Isoaro sai aluksi turhaan tarjota eri tahoille, kunnes onni tuli toista kautta: kokoelma voitti vuonna 2011 Runo-Kaarina-kilpailun, jonka palkintona on kirjan julkaiseminen. Sivuhuomiona mainittakoon, että muuan Jenni Haukiokin on aikoinaan debytoinut saman kilpailun kautta.

Tällä hetkellä Isoaro työskentelee kirjallisuuden läänintaiteilijana Pirkanmaalla. Nimikkeestä huolimatta pesti ei pidä sisällään omaa taiteellista työtä.

– Työhöni kuuluu kirjallisuusalan kehittämistä, kirjailijoiden työmahdollisuuksien edistämistä, kirjallisuustapahtumien järjestämistä ja asiantuntijatyötä, jolla kirjailijoiden osaamista tuodaan esille, Isoaro luettelee.

Runokirjat eivät ehkä täytä kauppojen bestseller-tiskejä, mutta niillä voi Isoaron mukaan silti olla paljon annettavaa tämän päivän ihmiselle.

– Yksittäisen runon voi lukea nopeastikin, mutta se antaa kuitenkin syvällistä pureskeltavaa ja pohtimista, joka jatkuu lukuhetken jälkeenkin. Runon pohjavireestä lukija voi tunnistaa jotain omakohtaista, joka menee ehkä suoremmin tunteisiin kuin pitkä tarina, Isoaro pohtii.

Hänen mukaansa runot ja niiden metaforinen kieli tarjoavat hyvää aivojumppaa ympäriltä tulvivan, helposti pureskeltavan informaation keskellä.

Torstaina Isoaro vierailee Oulaisissa kertomassa uusimmasta kirjastaan. Vaikka muualla on vierähtänyt jo yli puolet elämästä, kotikaupungin perintö kulkee mukana.

– Kuoroharrastus oli minulle nuorena erityisen tärkeä. Pikkupaikkakunnalla moni kipuilee teini-iässä ja kaipaa suuremman maailman mahdollisuuksia, ja minullekin se on ollut tuttua. Nyt aikuisena osaan enemmän arvostaa pienen paikkakunnan rauhallisuutta ja vaikkapa sitä, että on helppoa mennä pyörällä kouluun ja harrastuksiin.

Anna Elina Isoaro (os. Turunen)

Oulaisissa 1981 syntynyt runoilija.

Asuu nykyään Tampereella, työskentelee kirjallisuuden läänintaiteilijana Pirkanmaalla.

Työskennellyt myös muun muassa Työväen kirjallisuuspäivien koordinaattorina ja sanataideopettajana.

Koulutukseltaan filosofian maisteri.

Opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa sekä kirjallisuutta Tampereen yliopistossa.

Kirjoittanut kolme runokokoelmaa.

Esikoisteos ”Puolen mantereen kerhossa” voitti Runo-Kaarina-kilpailun vuonna 2011.

Vuonna 2016 ilmestynyt ”Rakkautta ja vasta-aineita” (Into Kustannus) voitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Uusin teos ”Tämänilmaiset” julkaistiin tässä kuussa (Aviador Kustannus).

Tunnetaan myös lavarunoilijana: Isoaro voitti Poetry Slamin Suomen mestaruuden vuonna 2005 ja on esiintynyt lukuisissa kirjallisuus- ja kulttuuritapahtumissa ympäri Suomen.

Perheeseen kuuluvat puoliso ja 9- ja 4-vuotiaat lapset.

Harrastaa lenkkeilyä ja kuorolaulua.

Isoaro kertoo uusimmasta runokirjastaan Oulaisissa Penttilän talolla torstai-iltana.

#