sunnuntai 15.12.2019 | 22:30
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Toimittaja Hannu Verronen arvioi kolumnissaan erilaisten juhlapäivien merkitystä: synttäreiden, joulun, häiden ja hautajaisten

Kalajokilaakso
Ma 2.12.2019 klo 08:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Joulukuu on juhlien aikaa. Firmojen riehakkaita pikkujouluja on säästynyt myös tälle kuulle, Itsenäisyyspäivää vietetään kohta ja eletään joulun odotuksen aikaa. On monien tavallisten ihmisten syntymäpäiväjuhlia, kohdalle sattuu myös häitä ja hautajaisia. Kirkollinen joulu huipentuu Turun rauhanjulistuksen mukaan meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikkaaseen syntymäpäiväjuhlaan.

Olen kasvanut hitaasti aikuisiän jouluihmiseksi. Viime vuosina olen kotonamme pikkulapsen jouluilosta vakuuttanut siitä, että lahjojen antaminen on hyvästä.

Joulunajassa parasta on sen tuoma rauhoittuminen ja hyvä tahto. Ollaan maallistuneita tai uskonnollisia ihmisiä, puhe armosta on hyvästä. Kovassa maailmassa meidän pitäisi olla armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Siitä on lyhyt askel rakkauteen, joka on kaikista tärkeintä. Liian vähän on arjessa hyvää tahtoa, kun se voisi tuoda joka päivään rakkautta ja kunnioitusta kaikkia muita ihmisiä kohtaan.

Hautajaisten tarpeellisuudesta vakuutuin jo pikkulapsena. Niissä keskitytään ajattelemaan vainajasta vain hyvää ja tämän elämänaikaiset parhaimmat pyrkimykset nostetaan ylös. Ihmistä on minusta reiluinta mitata silloin, kun hän pystyy olemaan parhaimmillaan. Ihmisenä kasvaminen on kamppailua, eikä sen esiin puskeman tuskan muistelu ole tarpeen.

Häistä vakuutuin vasta omat koettuani. Olin ajatellut, etteivät ne ole juttuni ennen kuin kaikki muut pääsevät ensiksi naimisiin. Kummitätini Enni sanoi armeliaasti, että jos ennen kuolemaasi menet naimisiin, sitten sekin on koettu. Vuosikymmeniä sitten jo tapasin ihmisen, jonka kanssa olin päätyvä naimisiin. Häissä yllätyin niiden itselleni aiheuttamasta tunnevyörystä. Se oli ihana kokemus.

Sattumalta juuri tänään on oma 60-vuotissyntymäpäiväni. Olen matkoilla. Sitten myöhemmin vietän kotona kaikista läheisimpieni kanssa pienet synttärijuhlat. Ne ovat aikuisikäni ensimmäiset. Olen oppinut, etteivät ne ole itselleni, vaan vierailleni. Saan huomioida itselleni tärkeitä ihmisiä ja muistella, kuinka kukin heistä on merkinnyt minulle paljon. Muistelen myös jo edesmenneitä rakkaita, kuten Enniä.

Synttärini eivät ole minulle itsekäs juhla, kuten olen niistä aiemmin torjuvasti ajatellut. Ne muistuttavat minua siitä, että olemme tässä elämässä muita emmekä itseämme varten. Koen jonkin verran onnistumista, kun olen elämäni aikana löytänyt minulle tärkeitä ihmisiä, jotka näkevät olemassaolollani merkitystä. Se vähän ihmetyttää.

Hannu Verronen

hannu.verronen@kalajokilaakso.fi

#