Paikallisuutiset

Huumori ja hyvät hoksottimet ovat ylivieskalaisen Maarit Kulmalan aseet asiakaspalvelussa – "Liikenneympyrässä Viitasen Piia tuumasi minulle, että tällaista kyytiä hän ei ole koskaan saanut Helsingissä"

YlivieskalaisellaMaarit Kulmalalla ei mene sormi suuhun missään tilanteessa. Ikänsä asiakaspalvelutyötä tehnyt, maanantaina 48 vuotta täyttävä nainen on pelastanut niin taksia odottavan artistin junasta myöhästymiseltä kuin hautajaisiin menossa olevan mummon sukkahousupulasta. Tarvittaessa hän on työntänyt asiakkaan auton pakkasella käyntiin tai vienyt junioreilta hotellille unohtuneita lippalakkeja tai kännyköitä jäähallille.

Jokunen viikko sitten Maarit Kulmalan katse huomasi työpaikkansa kuvan ja itseään käsittelevän tekstin Facebookin uutisvirrasta. Teksti oli kirjoitettu jo viime talvena, mutta on tänään erittäin ajankohtainen, koska sen oli kirjoittanut Viitasen Piia, joka esiintyy perjantai-iltana Savelan lauluklubilla:

"... Kuvassa maestro Tynin illan päätteeksi ikuistama legendaarinen Hotelli Käenpesä ja pieni Viitasen Piia. Hotellin legendaarisuusastetta ei vähentänyt tämänaamuinen kohtaamiseni respan ihastuttavan naisihmisen kanssa, jonka kanssa jutustelin pitkän tovin kyytiä odottaessani. Odotin flunssaisena ja kaikkine kantamuksineni taksia, joka oli tilattu etukäteen, ja jonka tulo oli jo kertaalleen varmistettu, jotta ehdin varmasti junaan. Vaan kun ei taksia alkanut kuulua, ja kiire alkoi ahdistaa, respan tehonainen soitti taksimiehille ja kysyi, että ootteko nyt varmuudella tulossa viidessä minuutissa vai lähdenkö viemään tyttöä omalla autolla?” Olivat taksimiehet vastanneet, että ehkäpä kannattaa lähteä, jolloin tämä ihana ihmisenkeli sanoi, että ootappas hetki, ja kurvas silmänräpäyksessä hotellin takaa omalla autollaan, poimi soittimet ja Piian kyytiin, jätti respan tyhjäksi, ja lähti itse viemään asemalle... että siitä vähän asiakaspalvelun mallia. Hyvin vaikea kuvitella tapahtuvaksi yhdessäkään isossa ketjuhotellissa. Kiitos!

– Liikenneympyrässä Viitasen Piia tuumasi minulle, että tällaista kyytiä hän ei ole koskaan saanut Helsingissä.

Työssään Maarit Kulmala on tavannut runsaasti julkisuuden henkilöitä, joista hänellä on pääsääntöisesti hyvää sanottavaa. Moni heistä on esiintynyt Ylivieskassa tai lähialueella ja majoittunut ylivieskalaishotellissa, jonka ravintolassa Kulmala on töissä. Muutamat ovat ottaneet Ylivieskan vakituiseksi yöpymistukikohdakseen mennessään pohjoiseen tai palatessa sieltä. Monista niin julkisuuden henkilöistä kuin tavallisista kulkijoistakin on tullut Maarit Kulmalalle työn kautta ystäviä.

– Halaavat lähtiessä ja aikovat tulla uudelleen. Se on parasta palautetta, koska läheskään kaikkien nimiä en edes tiedä. Kiittely ja kumartelu joskus nolostuttavat, koska en hae sitä palvellessani asiakkaita.

Maarit Kulmalan puheessa vilisevät monet julkisuudesta tutut nimet muun muassa Jukka Kuoppamäki, Samuli Edelman, Pelle Miljoona, Jethro Rostedt, Jope Ruonansuu, Juha Veijalainen, Danny ja monet muut, mutta Heikki Silvennoisesta on tullut aavistuksen verran tutumpi kuin muista.

– Heikin tapana on käydä keittiössä juomassa lähtökahvit. Joskus laitan vähän evästäkin matkalle. Ei mitään isoa, mutta pienillä asioilla se hyvä mieli saadaan.

Välittömällä olemuksellaan Maarit Kulmala tekee tuttavuutta asiakkaiden kanssa niin hotellilla kuin Valtakadun lounasravintolassa, jossa yleensä työskentelee hotellin varhaisen aamupala- eli työpaikkaslangilla "munavuoron" jälkeen.

– Haistelen, millainen asiakas on ja haluaako jutella.

– Yleensä ihmiset haluavat tietää Ylivieskasta. Minä, kun olen ikipäiväinen ylivieskalainen, esittelen paikkakuntaa heille selevällä suomella ja kerron heitä kiinnostavista asioista. Se on osa asiakaspalvelua, joka on minulle tärkeää. Siitä saan itse niin hyvän mielen.

Maarit Kulmala kertoo, kuinka on jutellut pitkään monenkin julkkiksen kanssa ihan tavallisista asioista.

– Erään artistin kanssa meillä riitti juttua niin paljon, että hänen puolisonsa lähti jo edeltä nukkumaan.

Hyvä asiakaspalvelu ja pienet huomiot ovat arkipäivää Maarit Kulmalalle. Hän aukoo vieraille ovia ja tarvittaessa kantaa matkalaukkuja.

– On niin mukava huomata, että toinen nauttii palvelusta. Se ei ole minulle työtä, vaan elämäntapa.

Moni muukin ulkopaikkakuntalainen vieras kuin Viitasen Piia on ihastellut saamaansa palvelua, johon ei missään muualla ole törmännyt.

– Eräs esiintyjä tuli hotellille ja kyseli syötävää, ennen kuin menee töihinsä. Kerroin, että keittiö ei ole vielä auki, mutta tarjosin aamupalaa, jonka olin ehtinyt jo korjata pois pöydästä. Vein hänet keittiöön, avasin kaappien ovet selälleen ja kysyin, mitä saisi olla. Hän oli hämmästynyt.

Vuosien asiakaspalvelutyössä Maarit Kulmala on kohdannut aika paljon myös arkaluonteisia asioita.

– Ne ovat tapahtuneet siellä ja ne myös jäävät sinne. Niistä ei puhuta.

Huumorintaju Maarit Kulmalalla on omaa luokkaansa, eikä ihme. Sivullisen ei tarvitse kuunnella kuin hetki hänen jutteluaan äitinsä tai siskonsa kanssa. Erittäin läheisellä isän siskolla ja Maaritilla synkkasi myös hyvin yhteen, samoin perheen mieheksi isän kuoleman jälkeen tulleella Veijo Visurilla.

– Isästä en muista mitään. Olin kolmevuotias, kun hän kuoli, mutta Veijo oli huipputyyppi. Hänellä oli niin hyvä huumori. Hän oli myös niin kiltti: kuljetti harrastuksissa ja haki kotiin syömään vielä silloinkin, kun asuin jo muualla. Tosi hyvät muistot hänestä.

Äiti on opettanut Maaritille, että kaikki asiat hoituvat, kun avaa suunsa.

– Voi kun ihmiset uskoisivat sen.

Maarit Kulmala on käytännön ihmisiä. Hän sanoo, että virheistä oppii.

– Mitä iloa siinä olisi, jos aina onnistuisi ja mitä siitä, jos vähän mokaa. Huumorilla sitä pelataan ja eletään.

– Joskus vaan teen ja toimin hetken mielijohteesta. Olen niin hätäinen hoppuhousu. Jännittäjäkin olen viimeisen päälle. En aina edes muista, mitä olin tekemässä, kun jännittää niin vietävästi.

Maarit Kulmala on myös viimeisen päälle tarkka, järjestelmällinen ja nopea toimissaan. Hänen harrastuksensa on siivoaminen, sisustaminen ja kaikenlaiset käytännön työt. Kulmaloiden kodissa kaikki on tip top ja joka paikka kiiltää. Näkymä on kuin sisustuslehden artikkelista. Töissäkin hän ehtii usein siivota tavarat kaappiin, joita joku toinen vielä tarvitsee.

– Mutta auta armias, kun jotain isompaa hankintaa harkitsen. Olen kaiken lisäksi nuuka.

Nuukuudesta Maarit Kulmala kertoo esimerkin:

– Kun lähdin kolmannella luokalla luokkaretkelle, minulla oli tullessa enemmän rahaa kuin lähtiessä. En syönyt äidin tekemiä eväsleipiä, vaan möin ne.