Paikallisuutiset

Kalajokilaakson arkistosta: Ylivieskalainen Mauno Mikkonen oli aikansa legenda ja teki aikanaan hämmästyttävän paon Ylivieskan putkasta – Pakotarina päättyi "oikeudenkäyntiennätykseen"

Mikkos-Mannana tunnettu taparikollinen vapautti samassa rytäkässä juopposellissa olleen tuttavansa – Poliiseja odotti aamulla lukitut, mutta tyhjät putkat

Joulukuussa 1968 nähtiin Ylivieskassa erikoinen rikosnäytelmä, kun käräjiä varten Helsingin Sörkän vankilasta Ylivieskan poliisiputkaan tuotu taparikollinen Mikkos-Manna pakeni sellistä yön aikana.

Alle 30-vuotias, ylivieskalainen Mauno Mikkonen vapautti myös viereisessä juoppoputkassa olleen tuttavansa Karin. Yhdessä kaksikko suuntasi kohti vapautta.

Todettakoon, että Ylivieskan poliisiputka oli tuohon aikaan nykyisen apteekin toisella puolella sijaitsevan liiketalon paikalla. Kalajokilaakso uutisoi laajasti sensaatiomaisesta paosta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

"Nuori ylivieskalainen rikollinen Mauno Mikkonen alkaa olla alallaan legendaarinen henkilö. Murtomies Mattoselasta tehtiin kansanlauluja 30-luvulla hänen karattuaan katon kautta Ylivieskan poliisiputkasta. Nyt on Manna Mikkonen antanut kaksinverroin aihetta lauluun", kirjoitti Kalajokilaakso 11. joulukuuta 1968.

Hälytyskeskuksen johtajan paikalta eläköitynytRisto Vähäkangas työskenteli aikaisemmin rikoskomisariona. Mannan pakenemisen aikaan hän oli vielä nuori poliisikonstaapeli. Kun Vähäkangas saapui aamulla töihin, odotti poliisilaitoksella kaksi tyhjää putkaa, joista olisi pitänyt löytyä Manna ja Kari.

– Olihan se hämmästyttävä tilanne, koska lukitut putkat olivat tyhjiä.

Kalajokilaakson uutisen mukaan vartiokonstaapeli oli todennut vielä yöllä kello kahden aikaan kaiken olevan kunnossa, mutta aamulla oli pidätyssellin ovessa ruoka-aukon yläpuolella reikä, josta Mikkonen oli soluttautunut käytävään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Keskiverto mies ei olisi mahtunut pakoaukosta ulos, mutta Mikkonen oli pieni ja solakka kaveri, joka onnistui luikertelemaan käytävälle.

Vähäkangas kertoi vartijan asuneen samassa rakennuksessa seinän takana, mutta yön aikana hän ei ollut havainnut paon merkkejä.

Myöhemmin selvisi, miten pakeneminen oli mahdollista. Vähäkankaan mukaan oli varsin yleistä, että tutkintavangeilla oli mukanaan termospullo. Tämän lisäksi Mikkosella oli kahvipaketti, joka olikin jotakin aivan muuta.

– Manna oli pannut kahvipakettiin sopivan kokoisen puupalan Sörkästä lähtiessään. Siihen hän oli piilottanut poranterän ja metallikappaleen, mahdollisesti metallisahan terän. Ulospäin se näytti kahvipaketilta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Vähäkangas muistelee, että Mikkonen odotteli käräjiä muutaman päivän ajan. Tällöin hän oli pyörittänyt ruokaluukun yläpuolelle poralla reikiä. Niitä ei kuitenkaan oltu porattu läpi asti, jolloin reikiä ei huomannut ulkopuolelta.

– Miehellä oli myös sopivan väristä teippiä, jolla hän peitti reiät sisäpuolelta. Lisäksi Manna oli erittäin hyvä piirtäjä, ja hän piilotti poratut kohdat piirroksellaan. Taisi olla jokin naisen kuva.

Aamuyön tunteina Manna pyöritti ruokaluukun yläpuoliset reiät läpi, ja hän onnistui laajentamaan aukon sellaiseksi, että pääsi luikahtamaan putkan käytävälle.

Tämän jälkeen Manna avasi oven juoppoputkan puolella olleelle tuttavalleen. Tästä käynnistyi pakomatka, joka ei kuitenkaan päättynyt kovin hyvin.

Aamulla töihin tullut Risto Vähäkangas lähti yhdessä Erkki Huhtakallion ja Seppo Yli-Norpan kanssa jäljittämään karkureita.

– Suuntasimme tietysti ensiksi Mikkosen kotiin Kaisaniemeen. Hänen äitinsä kertoi kaksikon käyneen talossa, mutta he olivat poistuneet jonnekin.

Vähäkangas kollegoineen havaitsi lumessa näkyneet jäljet, joita seuraamalla poliisit päättelivät kaksikon suunnistaneen Ouluun päin. Matkalla poliisipartio arveli, että rikolliset saattaisivat olla Kekajärven suunnassa – siis sinne.

Poliisit havaitsivat Kekajärveä lähestyessään, että Osuuskaupan huvilan piipusta nousi savua. Oli selvää, ettei sellainen ollut normaalia tähän aikaan vuodesta.

– Huomasimme pian, että huvilaan oli murtauduttu. Käskytimme miehiä tulemaan ulos, mutta aluksi ei tapahtunut mitään. Olimme varautuneet myös mahdolliseen voimankäytön tarpeeseen, Vähäkangas muistelee.

Karkulaiset eivät olleet varsinaisia väkivaltarikollisia, vaan heidän aikaisemmat tuomionsa olivat tulleet lähinnä omaisuusrikoksista. Mikkonen oli Kalajokilaakson uutisen mukaan istunut vankilassa tuohon mennessä jo yli kolme vuotta, ja Karillakin oli viiden kuukauden vankilakokemus takanaan.

Poliisipartio sai miehet vakuutettua, että pakoon yrittäminen oli turhaa. Lopulta miehet antautuivat, ja tilanne ratkesi rauhallisesti. Lyhyt pakomatka poiki lisätuomioita molemmille miehille.

Kalajokilaakso otsikoikin tapauksesta seuraavasti: Oikeudenkäyntiennätys Ylivieskassa: Manna karkasi, joutui kiinni ja tuomittiin samana päivänä.

Molemmat miehet jatkoivat elämäänsä rikollisella ja viinanhuuruisella uralla. Kuolo korjasi Karin ja Mannan jo nuorella iällä.

Karin loppu oli dramaattinen, sillä hän kuoli puukotukseen silloisen Ylivieskan Rengas-ravintolan eli "Renkun" kulmilla. Kyseessä oli juoppokaverusten keskinäinen riitely.

Mannan elämänliekki katkesi rauhaisammin, mutta luonnollisesti epäterveelliset elämäntavat vauhdittivat lopun tuloa liian varhain.

Juttu on alun perin julkaistu Kalajokilaaksossa 18.1.2019.

Nuorena poliisina Risto Vähäkangas jäljitti kollegoidensa kanssa nopeasti karkulaiset.
Nuorena poliisina Risto Vähäkangas jäljitti kollegoidensa kanssa nopeasti karkulaiset. Kuva: Juhani Rintakumpu
Kommentoi Ilmoita asiavirheestä