Menestystarina vai riippakivi? – Nuoria tukevan talon ovi uhataan sulkea Ylivieskassa: "Viestit potilailta kertovat nyt jo, että Kallion alueella on vaikea saada aikoja avohoitoon"

Kentältä kantautuvat viestit työn tarpeellisuudesta ovat myös ristiriitaiset.

– Syyskuussa psykiatrian tulosalueen johtaja käytti Ylivieskan tukitalon toiminnasta puhuessaan ilmaisua "menestystarina", mutta joululahjaksi saimme tiedon yt-neuvotteluista.

Joulun alla Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri kertoi, että tukitalon toiminta aiotaan lakkauttaa ja siirtää osa työntekijöistä Oulaskankaalle perustettavaan sosiaalipäivystysyksikköön. Joulun jälkeen tieto tarkentui, kun työntekijät lukivat lehdestä, että lakkauttamistoiveet tulivat lähempää kuin kukaan osasi edeltä arvata: Kalliosta ja sielläkin erityisesti Ylivieskasta, jossa tukitalo sijaitsee.

– Todella ristiriitaista, koska Kallio on toivonut, että nuorille on tarjolla myös erikoissairaanhoidon palveluita.

– Ja siksikin, että Ylivieska on menneen syksyn aikana ollut pahoinvoinnin vuoksi esillä lööppilehdissä. Täällä on paljon perheiden pahoinvointia, joka näkyy työssämme ja josta tulee jatkuvasti viestiä osastoilta.

"Minä ja monet muut nuoret tarvitsemme Tukitaloa, koska yksistään keskusteluajat mielenterveystyötekijän tai terapeutin kanssa eivät pysty korvaamaan tukitalon kaltaista toimintaa."

Tukitalon asiakkaat ovat teini-ikäisistä lähelle kolmeakymmentä ikävuotta. He ovat pääsääntöisesti jo peruskouluajan ohittaneita nuoria.

Tällä hetkellä asiakkaana on 19 nuorta, joista neljä alaikäistä. Heistä vain kolme on yläkouluikäisiä eli Kallion suunnitteleman lasten ja nuorten psykiatrisen (LaNu) toiminnan piiriin kuuluvia. Vajaan kolmen vuoden aikana 40 nuoresta peruskouluikäisiä on ollut 14. Tällä hetkellä tukitalon kirjoilla on 36 nuorta.

– Kallion suunnitelma vahvistaa LaNua on hyvä ja kannatettava, mutta tukitalolla kävijöitä se toiminta ei tavoita. Onko oikea ja viisas päätös tuhota ainoa selkeästi ennaltaehkäisevään toimintaan asiakkaiden tarpeista muodostunut palvelu sekä siirtää resurssit sosiaalipäivystykseen, joka ei ole ratkaisu ongelmaan?

Tukitalolla ei ole pula asiakkaista. Joulun alla tuli jälleen tukko uusia lähetteitä, mikä kertoo omaa kieltään nuorten pahoinvoinnista alueella.

– Luulisi, että täällä pitäisi reagoida vasta sitten, jos asiakkaat loppuvat. Luulisi alueen päättäjienkin ymmärtävän, että ennaltaehkäisy on selvästi halvempaa työtä kuin jälkien siivoaminen, johon täältä ollaan siirtämässä resursseja.

"Tukitalolla olen päässyt näkemään muita nuoria ja harjoittelemaan sosiaalisia tilanteita turvallisessa ympäristössä. Olen ollut onnekas, että tällainen paikka on lähellä."

Moni tukitalon asiakkaista on mielenterveysongelmainen, jolta ovat koulut jääneet kesken tai joka muuten on erittäin voimakkaasti syrjäytymisuhan alainen. Nuorilla on ahdistusta, masennusta, syömishäiriöitä, viiltelyä, itsemurhayrityksiä, oppimisvaikeuksia, neuropsykiatrisia haasteita sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

– Sosiaalisten tilanteiden pelko on nuorten keskuudessa jatkuvasti lisääntyvä ongelma.

Eräs tukitalon asiakkaista oli jo kokonaan kotiin hautautunut kaveri, jolla koulut olivat jääneet kesken. Ammattilaisellekin ehti syntyä ajatus, että kyse on jo menetetystä tapauksesta.

Psykiatrisen osastojakson aikana alle tälle parikymppiselle nuorelle mietittiin yhtenä realistisena vaihtoehtona tuettua asumista ja siihen liittyviä palveluita. Päädyttiin kuitenkin Ylivieskan tukitalolle. Osastojakson jälkeen kaveri on käynyt tukitalolla. Hän seisoo jo aika hyvin elämässään omilla jaloillaan. Hän on pienen ajan sisällä hankkinut ajokortin, päässyt työkokeiluun ja rohkaistunut sosiaalisissa tilanteissa.

"Tukitalo on todella tärkeä paikka minulle. En usko, että näitä asioita olisi tapahtunut ilman Tukitalon tukea."

Yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle noin puoli miljoonaa euroa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin Ylivieskan tukitalon lopettamisesta saatavaksi arvioidut säästöt. Osastohoito nuorisopsykiatrian osastolla maksaa 500–1 500 euroon vuorokaudessa.

– Tilanne on vielä se, että koko syksyn aikana Kokkolan nuorisopsykiatrialle ei ole voitu ottaa Kala- ja Pyhäjokilaakson potilaita, koska osastot ovat täynnä. Ouluunkin jonossa on useita kymmeniä potilaita ja osastot siellä niin ylikuormitettuja, että potilaita on majoitettu muun muassa patjoille biljardiaulaan.

Tukitalon henkilökunta toivoo, että kustannuksista puhuttaessa katsottaisiin kokonaisuutta ja ajateltaisiin myös potilasta.

– Tärkeintä olisi, että jokaiselle pystyttäisiin tarjoamaan hänen tarvitsemansa psykiatrinen tuki. Ajoissa saatu apu on kustannustehokkainta kaikkien kannalta.

"Sosiaalisten tilanteiden jännittäminen on helpottanut. Olen saanut apua asioiden hoitamisessa ja oppinut pikkuhiljaa hoitamaan niitä itsenäisesti."

Tukitalossa nuorta kuullaan ja hänen kuntoutumisensa tukeminen alkaa usein siitä, että nuorta rohkaistaan tulemaan tukitalolle.

– Voi olla, että nuori soittaa itkien pihalta, koska ei uskalla tulla sisälle tai istuu syrjässä muista ensimmäiset kerrat osallistumatta mihinkään.

– Toimintaan lähdetään mukaan pikkuhiljaa. Ensiksi pitää syntyä luottamus. Tästä syystä hoitojaksot eivät voi olla napakoita ja lyhyitä. Sellaiset hoidot toimivat ehkä jollain muulla erikoissairaanhoidon alalla, mutta eivät mielenterveydessä. Muussa tapauksessa olemme pian pyöröovisyndroomassa.

– Alunperin mekin kuvittelimme, että hoitojaksot ovat lyhyempiä, mutta käytäntö on osoittanut, että potilaat ovat huonokuntoisempia kuin oletimme. Nuoret ovat hukassa, eikä kukaan tunnu auttavan heitä ja he eivät tunnu saavan jalansijaa elämässä. Tämä tilanne on koko Suomessa, ei vain meidän alueella. Yhteiskunta asettaa niin kovia vaatimuksia.

"Tukitalo on antanut minulle toivoa paranemisesta ja auttanut jaksamaan vaikeat ajat."

Tukitalon fokus on ehkäistä nuorten joutuminen osastohoitoon tai laitoshoidon lyhentäminen sillä, että nuori potilas tulee tukitalolle jatkohoitoon.

– Me tuemme täällä nuoria yli vaikeiden elämänvaiheiden.

Mielenterveyshoidot ovat raskaita, vaativia ja pitkäaikaisia myös potilaan horisontista katsottuna. Ne vaativat aikaa, tukea ja turvallisuutta.

– Tuki tarkoittaa normaaleja nuoruuteen liittyviä toimenpiteitä ja tavallisen arjen opettelua. Tavoitteena on, että nuoret näkisivät täällä ihan normaalia yhteisöllisyyttä ja seurustelua.

Henkilökunnan salaisena haaveena on ollut, että Ylivieskan nuorten tukitalotoiminta työmuotona leviäisi muuallekin.

– Muualla vasta haaveillaan tai viritellään tällaista. Me olemme koko ajan kehittäneet toimintaa yhdessä nuorten kanssa ja luoneet näin toimivan mallin, jota kehitämme edelleen.

– Olemme tärkeä lenkki sairaalan ja avohoidon välissä.

"Ennen kaikkea se on antanut tunteen siitä, että en ole yksin ja olen oppinut pyytämään apua, kun tuntuu, etten pärjää yksin."

Sitaatit on poimittu kahden parikymppisen tukitalon asiakkaan kirjoituksista.

Ajatusviivalla merkityt kohdat ovat talon työntekijöiden ajatuksia. Haastatteluun osallistuivat: osastonhoitaja Aila Korte, apulaisosastonhoitaja Markku Sammalkangas, sairaanhoitajat Johanna Takkunen ja Pasi Hilli sekä lähihoitaja Elisa Lapinjoki.

Lue myös talon asiakkaan mielipide asiasta:

Osastojakson jälkeen Ylivieskan nuorten tukitalon avulla arkeen palaava 18-vuotias haapajärvinen Karoliina: ”En osaa edes ajatella, mistä saisin vastaavaa tukea arkeen palaamiseksi”

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä