Hyvinvointi

Hyvä olo löytyi tahtia hidastamalla – Ylivieskalainen Nina Hietanen liikkui itseään säästelemättä, kunnes sairastuminen pakotti elämänmuutokseen

Mitä enemmän liikun, sen terveemmäksi ja onnellisemmaksi tulen – näinhän monet meistä on opetettu ajattelemaan. Joskus voi kuitenkin käydä toisin.

– Moni tavallinen kuntoilija asettaa itselleen tiukkojakin tavoitteita. Varsinkin jos on aina urheillut paljon, ei välttämättä itse edes hoksaa, jos tulee treenattua liikaa,Nina Hietanen sanoo.

Hietanen on liikuttanut ylivieskalaisia jo yli 20 vuotta liikunnanopettajana, yrittäjänä ja valmentajana. Samalla liikunta on ollut hänelle itselleen kaikki kaikessa, kunnes viime vuosi toi eteen ison muutoksen.

Varoitusmerkit olivat ilmaantuneet jo paljon aiemmin. Hietanen huomasi palautuvansa yhä hitaammin, ja aamuisin paikat olivat kankeina. Oli helppoa laittaa oireet hetkellisen ylikuormituksen piikkiin.

Muutama vuosi sitten Hietanen menetti useita läheisiään, ja liikunta oli yksi keino käsitellä tilannetta. Kaiken keskellä ei ollut aikaa pysähtyä kuuntelemaan itseä.

– Kun liikkuu paljon, sitä on endorfiinihuumassa koko ajan ja saa positiivista energiaa. En koskaan hoksannut väsymystä päivän aikana.

Lopullinen pysähdys tuli viime talvilomalla Ylläksellä. Pitkän hiihtolenkin puolivälissä meno alkoi tuntua raskaalta. Pakkanen oli kiristynyt 15 asteeseen, ja ylämäessä Hietasen henki salpautui kokonaan. Väkisin hän sinnitteli vielä toistakymmentä kilometriä, kunnes loppumatka piti taittaa taksilla.

Ladulle Hietanen ei enää sillä lomalla lähtenyt. Hän otti allergialääkettä ja ajatteli, että kyllä tämä tästä.

– Ammattilaisena olen neuvonut ihmisiä huolehtimaan omasta terveydestään. Itse sitten noudatin perisuomalaista mentaliteettia, että lääkäriin en mene, Hietanen sanoo kaunistelematta.

Kun hengenahdistus ei mennyt ohi, oli lopulta pakko taipua. Tutkimuksissa Hietasella todettiin vaikea astma. Toisin kuin voisi luulla, tieto ei tuottanutkaan suurta järkytystä.

Hietaselle työ on aina ollut intohimo. Puolison kanssa yhteinen liikunta-alan yritys kerkesi 12 vuoden aikana tulla rakkaaksi. Astmadiagnoosin jälkeen pariskunta teki raskaan mutta selkeän päätöksen ja luopui yrityksestä.

– Onneksi minulla on yhä opettajan työ, josta nautin todella paljon, Nina Hietanen toteaa.

Voimisteluryhmiäkin Hietanen vetää yhä, mutta vähemmän kuin ennen. Vapaa-ajallaan hän liikkuu jaksamisensa mukaan. Entiselle himokuntoilijalle riittää nyt koirien kanssa lenkkeily. Elämään mahtuu uusia asioita, kuten kuorossa laulamista.

Tahdin hidastaminen on ollut Hietaselle avartava kokemus.

– Nyt voin fyysisesti paljon paremmin kuin ennen. Kroppa on alkanut palautua, ja vanha notkeus on tullut takaisin.

Jälkiviisaus on helppoa. Jarrua olisi pitänyt painaa jo silloin, kun palautuminen alkoi olla yhä hankalampaa.

– Jos itse ei koe tarvetta hidastaa tahtia, niin eivät ulkopuolisetkaan siihen voi mitään sanoa. Jokaisen pitää talloa omat polkunsa.

Hietanen sanoo pohtineensa viime aikoina paljon, mitkä eri syyt saavat meidät liikkumaan.

– Siihen ei yhtä oikeaa vastausta ole, mutta jokaisen on omalla kohdallaan hyvä sitä rehellisesti miettiä.

Lähes jokainen tuntee suorittajatyypin, joka pitää itseään tiukassa lieassa. Hietasen mukaan toiset tarvitsevat jonkin tavoitteen päästäkseen liikkeelle, oli se sitten painonpudotus, ulkonäkö tai puolimaraton.

– Ajattelen silti, että liikkuminen voi olla mielekästä ilman isompia tavoitteitakin. Että niistä hetkistä itsessään voi joka päivä löytää jotain hyvää.

Hietanen pitää liikuntaa ennen kaikkea terveyden ja hyvän olon lähteenä. Silti hän toteaa nyt ymmärtävänsä myös niitä, joita sohva kutsuu enemmän.

– Itse en tunne luopuneeni mistään, vaan koen saaneeni terveyteni takaisin.