Paikallisuutiset

Tasa-arvoisen Suomen hyvä maine ei kestä lähempää tarkastelua – Ylivieskalaislähtöinen professori Päivi Naskali: Sukupuolittuneita ja epätasa-arvoisia rakenteita löytyy yhä

Lapin yliopiston professori, kasvatustieteen tohtoriPäivi Naskali kiinnostui sukupuolentutkimuksesta, kun silloinen naistutkimus oli vielä Suomessa uusi ja haasteellinen tutkimussuunta.

– Se inspiroi minua tieteellisen kiinnostuksen kautta, ei feministisen liikkeen. Lapsuudessa ja nuoruudessa olin sinisilmäinen, enkä tunnistanut sukupuolittuneita rakenteita ja epätasa-arvoa, mutta tutkimuksen kautta avautui uudenlaisia käsitteitä ja erilainen näkökulma maailmaan alkoi kiinnostaa, Ylivieskasta lähtöisin oleva Naskali aloittaa.

Yliopistourallaan Naskali on tehnyt koulutuksen kentällä kriittistä ja feminististä pedagogiikkaa näkyväksi, kun on vetänyt yliopisto-opettajille sukupuolentutkimuksen valtakunnallista verkko-opetuksen pioneeria eli Hilma-verkostoa.

– Viime vuosina olen ollut mukana kansainvälisissä hankkeissa ja tutkimuksissa, joissa aihealueena on sukupuoli ja ikääntyminen Pohjoismaiden arktisella alueella. En lähesty aihetta gerontologiselta kannalta, vaan olen tarkastellut, miten ikääntyminen tunnistetaan poliittisessa päätöksenteossa.

– Valta on edelleen ikääntyneiden miesten käsissä kunnallispolitiikassa, vaikka paljon puhutaan, että nuoret valtaavat tilan päätöksenteossa, eikä ikääntyneitä arvosteta. Toisaalta poliittisissa keskusteluissa ikääntyminen nähdään usein taloudellisena taakkana ja hoivan tarpeena, ei inhimillisenä resurssina.

Suomen uusi hallitus on saavuttanut maailmanlaajuisesti huomiota.

– Heränneessä keskustelussa on ollut epätasa-arvoisia piirteitä, kun on kiinnitetty huomiota sukupuoleen ja tehdään sen sekä nuoruuden perusteella oletuksia ministereiden pätevyydestä. Tokihan nuorten naisten nousu valtaan on uutta, mutta tuskin asiaan olisi samassa mittakaavassa kiinnitetty erityishuomiota, jos nuoria miehiä olisi nimitetty ministereiksi. Pääministerikin näyttää turhautuneen huomioon, ja on ilmaissut puhuvansa mielellään asiakysymyksistä.

– Suomessa vallitsee tasa-arvon paradoksi. Suomea pidetään tasa-arvoisena maana, jossa asiat ovat hyvässä järjestyksessä, mutta jos katsotaan tarkemmin, miten toimijoita jaotellaan miehiin ja naisiin tai tutkitaan lähemmin palkkaus- tai perhe-elämän kysymyksiä, niin perinteiset ongelmakohdat ja eriarvoisuutta löytyy.

Naskali toteaa, että nykyään oletetaan nuorten hakeutuvan työkiinnostuksen mukaan ammatteihin, mutta tilastot osoittavat, että koulutus- ja työmarkkinat jakautuvat edelleen vahvasti miesten ja naisten aloille. Naisten osuus hoiva-alalla on 90 prosenttia ja miesten osuus lähes vastaava rakennusalalla.

Päivi Naskali pitää tärkeänä, että uudenlaisilla käytännöillä haetaan työelämän tasa-arvoisuutta. Hän mainitsee hyvänä esimerkkinä Rovaniemen kaupungin uuden työnhakukäytännön, jossa hakijoiden ikä, nimi ja näin ollen sukupuoli pysyy piilossa ensimmäisessä hakuvaiheessa. Henkilöllisyys paljastuu vasta osaamisen perusteella haastatteluun valittujen kohdalla. Vastaavaa kokeillaan myös Helsingissä.

Julkinen keskustelu on keino, jolla maailmaa muutetaan, vaikkakin hitaasti.

– Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomelle leimallista, mutta kesti aikansa, ennen kuin asia nostettiin esille ja aihepiiristä keskustellaan ilman aggressiivista kommentointia.

Naskali arvioi, että maailmanlaajuiseksi sosiaalisessa mediassa levinnyt #Me too -kampanja auttoi havaitsemaan ja tunnistamaan ilmiöitä, joihin liittyy seksuaalista häirintää.

– Toivottavasti se auttoi myös jokaista tunnistamaan omassa käyttäytymisestään milloin toiminta on loukkaavaa, esimerkiksi huumorin varjolla.

Päivi Naskali on havainnut yhdeksi ajan trendeistä halun palauttaa arvoja tai toimintatapoja entiselleen.

– Perinteisen kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän mies- ja naisasetelman lisäksi käsitteistöön tullut muunsukupuolisuus on aiheuttanut hämmennystä ja jännitteitä, ja jopa koettu uhkana perinteiselle järjestykselle.

Sukupuolikäsitys laajenee, vaikka tässä asiassa Suomi on monella tapaa jälkijunassa. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka vaatii sukupuoltaan korjaavalta sterilisaatiota. Voimassa oleva translaki edellyttää sukupuoltaan korjaavalta myös muun muassa täysikäisyyttä. Ihmisoikeusjärjestö Seta ja muut järjestöt ovat ajaneet translain kokonaisuudistusta jo pitkään.

– Homoseksuaalisuus vapautui rikoslain piiristä hyvin myöhään eli vasta 1971. Translain suhteen on kolmannen maailman maita, joissa translainsäädäntö on edistyksellisempi kuin Suomessa. Länsimaisuus ei takaa sitä, että ollaan kehityksen eturintamassa. Tasavertaisesta avioliittolaistakin käytiin osin loukkaavaakin keskustelua, jossa kyseenalaistettiin ihmisarvo, Naskali huomauttaa.

Asenne ja ilmapiirimuutoksessa professori Naskali asettaa toiveikkuutensa nuorisoon, jonka sukulaisissa, lähipiirissä ja ympäristössä on seksuaalivähemmistöön kuuluvia tai eri perhekombinaatioita, kuten esimerkiksi nk. sateenkaariperheitä.

Ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta ja tasa-arvosta on edennyt, mutta hitaasti myös koulumaailmassa.

– Paine reagoida tulee nuorisosta itsestään. Se pitää tiedostaa ja olla sensitiivisesti ymmärtävä, vaikka seikat eivät kuuluisikaan omaan maailmankatsomukseen. Ihmiset pitää kohdata heidän omat lähtökohtansa huomioiden.

– Yliopistomaailma kouluttautuneena yhteisönä ei ole ollut sen sivistyneempi kuin muutkaan työyhteisöt. Yliopistossa ovat vahvat hierarkiat ja opiskelijat riippuvaisia ohjaajistaan. Toki tänä päivänä ihmiset ovat tiedostavampia, mutta professuurin alkuaikoina oli tasa-arvoisuusteemaan ja häirintään liittyviä tapahtumia, joihin joudun puuttumaan, Naskali mainitsee.

Puuttuminen vaati vahvuutta ja johtajuutta, sillä Päivi Naskali sai vastaansa niin aggressiivisia mielenilmauksia kuin keskusteluista poissulkevaa hiljaisuuttakin.