Paikallisuutiset

Seniorilavista harrastavat ylivieskalaiset Eila ja Timo Qvist: Iloiset ristiaskelet kohottavat kuntoa ja piristävät mieltä

Viitsenkymmentä naista ja pari miestä askeltaa keskittyneesti, mutta suu hymyssä soi taustalla Saunasamba, Puhelinlangat laulaa tai Autiosaari.

On viikottaisen seniorilavistunnin aika ja luvassa niin hikeä kuin onnistumisen iloakin.

”Vatsan pohjassa perhonen, hevonen ja tuhatjalkainen.”

Timo Qvistin ensitunnelmia lavistunnilla voisi ehkä kuvailla Tuure Kilpeläisen Autiosaaren ensi riveillä. Miehelle ei ole ihan helppoa tulla mukaan ryhmään, jossa tietää olevan enimmäkseen naisia, paljon naisia. Hän otti kuitenkin härkää sarvista huikkaamalla heti ensimmäisellä kerralla liikuntaa ohjaavalleNina Hietaselle, että tämä tainnut odottaa, että mukana olisi myös miehiä. Nyt on.

Viikottaisia seniorilavistunteja on takana syksystä asti ja mies hyrisee tyytyväisyyttä. Tällä kertaa tunnille tullessa selkä oli jumissa hiihtolenkin jälkeen, mutta tunnin jälkeen on helppo pyyhkäistä hikeä otsalta ja todeta, ettei muuten jomota enää. Askeliakin on kertynyt noin 4500.

Mutta mikä saa miehen lähtemään liikkumaan naisporukkaan?

– Fiksu vaimo, vastaa Timo Qvist.

”Jos sä tykkäät, ni lähekkö baariin, tämä kylä on kuin autiosaari, mä oon sun perjantai ja maanantai.”

Pariskunta jäi syksyllä pois työelämästä ja päätti ryhtyä harastamaan liikuntaa yhdessä. Seniorilaviksen lisäksi käydään kävelyllä, vesijuoksussa ja hiihtämässä. Keväällä suunnitelmissa on aloittaa myös pyöräily. Yhdessä liikutaan viisi tai kuusi kertaa viikossa ja se on tuntunut mukavalta ratkaisulta.

Seniorilavis oliEila Qvistin idea. Ryhmä tanssailee päivällä ja kun vetäjäkin oli tuttu, myöntyi Timo Qvist mukaan. Nyt on jo suunnitelmissa lähteä jossain vaiheessa ihan oikeisiin iltapäivätansseihinkin.

Seniorilaviksesta ja muusta liikunnasta Qvistit hakevat terveyttä tulevaisuuteen, tasapainotaitoa ja kehon hallintaa. Se on myös hyvä keskittymisharjoitus, lihashuoltoa ja mikä parasta, se on iloista liikuntaa. On mukava nähdä ja puhutella myös tuttuja, vaikka tunnilla muita ei ehdikään vilkuilla.

– Tämä on helppo aloittaa, sillä verkkariliikunnassa ei tarvitse mitään kalliita välineitä, miettivät Qvistit.

Voisiko enää paljon vahvempia suosituksia antaa, kun pariskunta korostaa vielä sen sopivan kaiken ikäisille ja kuntoisille. Myös miehille.

Ryhmää ohjaa lukion liikunnanopettaja Nina Hietanen, joka kertoo myös lukiolaisten tykkäävän laviksesta. Seniorilavis eroaa tavallisesta sikäli, että siinä on periaatteessa hiukan helpotetut askelet. Ohjaajan mukaan tälle kansalaisopiston ryhmälle ei askelissa ole tarvinnut helpotuksia antaa.

”Missään ei kettään, lähekkö silti, tänä yönä meil on ankkurit irti, mä oon sun perjantai ja maanantai.”

– Ei ole mitään väliä teetkö askelet oikein. Tärkeintä on nauttia liikunnasta, Nina Hietanen korostaa.

Liikunnan aloittaminen ei ole hänen mielestään koskaan liian myöhäistä.

Tutkimusten mukaan seniori-ikäiset ovat ahkerimpia liikkujia. Liikkeelle kannattaa lähteä sen verran kevyesti, että into ei lopu heti. Hän kehottaa ihmisiä kävelylle, siitä saa hyvää pohjakuntoa. Telkkaria katsoessa voi vaikkapa nousta kymmenen kertaa sohvalta ylös, pyöritellä olkapäitä, istahtaa välillä lattialle risti-istuntaan ja nousta sieltä ylös. On hienoa huomata, kuinka hetken päästä lattialta nouseminen onkin jo helpompaa.

– Ikä ei ole este liikunnalle, kunhan tietää rajoituksensa. Itselleen pitää antaa armo, jos jotain ei pysty tekemään, mutta hiukan kannattaa myös haastaa itseään, Nina Hietanen vinkkaa.

Hän kehottaa kokeilemaan eri lajeja. Kun löytää sen mistä nauttii, niin enää ei keksikään tekosyitä miksi juuri nyt ei voi lähteä liikkeelle.

”Kun kuuta lakkasin ulvomasta, tähdet tippuivat syliini vasta, on aika luopua haarniskasta, sellaista lempi on.”

Sitaateissa olevat lainaukset ovat Tuure Kilpeläisen kappaleesta Autiosaari. Seniorilaviksessa sitä mennään salsan askelilla.