Paikallisuutiset

Kalaa nousee merestä Esa Pirkolalle aina parraan verran - Katso video - Made löytänyt Kalajoelta tiensä etelän herrojen herkuksi

Ammattikalastajia löytyy Kalajoen rannikolta yhden käden sormilla laskettava määrä. Kaupallisen kalastajan ykkösryhmän rajaksi on laitettu yli 10 000 euron vuosiansio. Sivutoimisia löytyy kakkosryhmästä enemmän, rekisteröitynä heitä on ehkä noin 20-30.

Ammattikalastajan ansaintarajan ylittäminen vaatii kokonaan omistautumista kalastamiselle, muita töitä ei pysty olemaan. Kalastaminen merellä on kovaa työtä ja vaatii ammattitaitoa.

KalajokinenEsa Pirkola kalastaa ympärivuotisesti ja kuuluu alv-velvollisiin ammattikalastajiin. Kalastamista hän laskee tehneensä jo 65 vuotta. Hän täytti viime kesänä 70 vuotta ja on jatkamassa työssään.

Hän tarkastelee ammattialaansa sekä hyvin vakavissaan että myös huumorin sävyttämänä. Hankala on aina tunnistaa kummasta on kyse. Siihen liittynee se, että vaikeita asioita käsitellään huumorilla.

– Olisin varmaan aikaa sitten jo lopettanut, jollei olisi kiinnostusta katsoa, mihin meitä valvova byrokratia vielä yltää. Mielenkiintoista on nähdä, kumpi lyö viimeisen naulan kalastajan arkkuun, byrokratia vai hylkeet. On mahdoton nähdä, että työkseen kalastavien määrä lähtisi nyt nousemaan, hän kertoo.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Itse kalansaaliita Pirkola ei koskaan moiti. Hän on aina tyytyväinen siihen, että mitä merestä saa.

– Isäni sanoi kalansaaliista aina, että sitä tuli parraan verran. Se on ollut sama aina minullekin.

Hän arvelee, että into kalastukseen johtuu perintötekijöistä.

– Monet sairaudethan ovat perinnöllisiä, niin tämäkin. Ja minulle kalastaminen tulee perintönä sekä isän että äidin puolelta.

Yhä 65 vuoden jälkeen hänestä on aina jännää, mitä merestä kulloinkin nousee.

Pirkola tarkastelee kalastajille kasaantuneita velvoitteita sekä yhteisön edustajana että yksittäisenä ammattimiehenä. Hän toimii Rahjan Kalastajain Seuran puheenjohtajana ja osaa väittelyissä nojata EU-lakeihin soveltuvin osin.

– Perusongelmana on, ettei kirjoituspöydän takaa nähdä asioita niin selvästi, kuin jos tekee työtä käytännössä. Ihmetyttää iso virkamiesresurssien käyttäminen muutaman köyhän kalastajan vuoksi.

Taannoin Pirkola ennusti, että merilohien määrä on pysynyt hyvänä, vaikka nousujoen laskurit Suomen puolella näyttivät virkamiehille toista. Myöhempi tieto osoitti Pirkolan olleen oikeassa.

Merilohien henkilökohtaiset kiintiöt ovat pienentäneet kalastajien ansioita kovasti. Pirkola harmittelee, että kiintiöiden määräämisvuosina ei huomioitu kilomääriä, vaan kappalemäärät. Hän sattui noina vuosina saamaan isoja lohia, joiden kilomäärillä ei ollut sitten mitään merkitystä.

Sittemmin merilohien kalastuksen valvonta on vedetty yhä tiukemmaksi. Nostopaikkojen koordinaatit pitää ilmoittaa ja kalat heti merkitä rekisteröintimerkillä.

– Meidän valvontamme ja siihen käytetyt resurssit kummastuttavat. Mahdetaanko huumegangstereita seurata yhtä hyvin. Merilohtahan olisi hyvin, Suomen maakiintiö vain on pieni.

Uusinta uutta on vihreiden tekemä poliittinen esitys, että lohirysästä pitäisi vapauttaa isommat kalat takaisin mereen.

– Kalat saavat suomuhävikkiä, joten niiden päästäminen takaisin olisi väärin kaloja kohtaan. Ne saisivat tauteja.

Ammattikalastajan tuloista Pirkolalle puolet tulee siiasta, isosta vaellussiasta ja paikoillaan olevasta karisiiasta. Muut osa tulosta kertyy muista saaliskaloista, kuten merilohesta, ahvenista, mateista ja muikuista.

- Siiat pitää hakea nyt yhä kauempaa. Ne viihtyvät viileämmillä vesillä, kuumimpaan kesäaikaan ne ovat syvänteissä ja samoin keskitalvella. Siikaverkkoni lasken yleensä Ulkokallan vesille, kotipoukamastani 18 kilometrin päähän.

Vaellussiikojen kalastamisen huippusesongin ajoittuminen on viivästynyt aiemmasta. Se menee nyt lokakuussa osittain päällekkäin pikkusiian kudun ja tämän huippusesongin kanssa.

Kalansaaliit olivat viime kautena kohtalaiset, ovat kuitenkin pitemmässä juoksussa vähentyneet. Pirkola arvelee, että vedet voisivat olla puhtaammat.

– Hylkeet eivät pelkästään syö kaloja verkoistamme ja lohirysistämme. Ne myös karkottavat siiat pois esimeriksi silloin, kun muuten olisi silakankudun antama hyvä kalastussesonki.

Jään alta pyydettävän mateen paras sesonki päättyi helmikuussa. Talvikalastukseen vaikuttaa se, että sulavesi on nyt poikkeuksellisen lähellä rantaa.

– Made on löytänyt tiensä etelän herkuksi. Etelän tukkukauppakin osaa soittaa köyhälle kalastajalle, että oletko saanut mateita.

Meren sulamisen myötä Esa Pirkola on pääsemässä aloittelemaan siian verkkokalastusta. Torstaina oli vähinsä Isku-saaren lähellä pikkusiikoja. Nyt on käynnissä vielä ahvenen pyynti. Hyvänä aikana on noussut toistakiloisiakin.

Kun perjantaiaamuna Pirkola nostaa Pauhanlahden Kylmänperällä ainoan jään alla nyt olevan ahvenverkon, saaliina on yksi kohtalaisen kokoinen 600-grammainen ahven ja yksi mateeksi pieni, 800-grammainen kala.

– Parraan verran tuli kalaa, hän toteaa.