tiistai 2.6.2020 | 16:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Lukijalta: Kouluhallitus sotaevakkona Raudaskylän Opistonmäellä

Pe 22.5.2020 klo 19:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Eivät nykyiset koulujen poikkeusolot ole ensimmäisiä, mutta se, että valtakunnallinen kouluhallinto olisi muualla kuin Helsingissä, oli miltei ainutkertaista. Miksi kerron siitä nyt? Siksi, että kouluhallitus oli evakkona Ylivieskassa. Se kumma tapahtui talvisodan aikana, jolloin Raudaskylän Opistolla toimii koko kouluhallitus miltei koko talvisodan ajan.

Talvisota alkoi 30.12.1939, kun venäläiset pommikoneet jyrisivät Helsingin yllä. Samana päivänä tuli johtaja, rehtori Juho Kytömäelle puhelinsoitto: "Tänä iltana lähtee kouluhallitus evakkoon sinne Raudaskylälle."

Kytömäki ei ollut yllättynyt. Jo aiemmin syksyllä oli hänelle ilmoitettu, että se olisi mahdollista, muut kyllä hämmästyivät. Lukion välitunti keskeytyi, kun kutsuttiin porukka koolle: "Koulu loppuu tähän, keskikoulun ja lukion tilat annetaan kouluhallituksen käyttöön. Osa virkamiehistä tulee jo huomenna perheineen."

Koko kylä tuli apuun. Taloista tarvittiin ja saatiin huonekaluja, mattoja ja monenlaista muuta.

Kansanopiston työt jatkuivat koko kauden, ainoana opistona Suomessa. 2.12.tuli ensimmäinen ryhmä, joka otettiin vastaan virrellä: "Ei hätää, kun kanssamme Jeesus on vaan, emme tarvitse pelätä ketään." Se ei ollut ainoa yllätys vieraille, jotka olivat edellisenä päivänä kokeneet Helsingin pommitukset, vastakohdat olivat äärimmäiset.

Kaikkiaan evakkoja tuli 50 henkeä. Ylijohtaja Mantere majoittui opiston Laitila-taloon. Kouluneuvokset Sarva, Holma, Lakka, Länsiluoto, Kurkela ja Laurent kokivat kristillisen opiston toiminnan sisältäpäin. Havaittiin, että ajan myötä virkamiesten asenteet myönteistyivät.

Ruokailtiin yhdessä ja oltiin mukana kyläläisten kanssa körttiseuroissa. Neuvoksista muutama osallistui opetustyöhönkin. Holman tytär oli oppilaana kansanopistossa.

Olihan vierailla tottumista. Silloin ei ollut vesijohtoja, ei suihkuja eikä WC:tä. Oltiin maaseudulla ja kuusikkoinen luonto oli lähellä. Sanoivat elämyksen olleen se, että lumi on kaikkialla vitivalkoista, kun oli totuttu kaupungin kaduilla sotkuiseen lumeen.

Opisto toimi kuten ennenkin. Tuli joulu 1939. Pikkulahjoja jaettiin arvonnalla 20.12. kaikille. "Eivät juhlijat silloin tienneet, että samana päivänä oli Niilo Kytömäki kaatunut rintamalla, kerrotaan Juho Kytömäen "Muistojen kirjassa".

Sotatoimi vaati koulukeskuksen tiloja maaliskuun alussa sotaväen majoitustiloiksija myöhemmin sotasairaalaksi. Kouluhallitus palasi Helsinkiin. 9.3. lähtiviimeinen ryhmä Klemetin autolla kohti etelää. Runsaat kolme kuukautta poikkeusoloissa toimi keskusvirasto Raudaskylän opistonmäellä.

Se rakensi Opistolle erikoiset suhteet kouluhallitukseen. Kokemus opetti.

Lähdettiin tyytyväisinä. Kouluneuvos Sarva luonnehti kokemusta suuren perheen yhteiselämäksi ja lisäsi, että kouluhallituksen uusi yhteishenki oli myönteinen kokemus, jota rauhan arjessa ei olisi koettu. Kouluneuvos Länsiluoto taas sanoi lähtötilanteessa, että Raudaskylä on ihmeellinen paikka. "Missä muualla meitä olisi tänäkään aikana niin voimakkaasti voitu vetää Herran teille kuin täällä."

Hän sanoi toivovansa, ettemme tästä lähtien luulisi liikaa itsestämme.

Miksi Raudaskylä oli valittu kouluhallituksen evakkopaikaksi? Kylä oli sivukylä, ei pommituskohde, mutta oli kuitenkin oma pysäkki rautatien varrella, ei onneksi pääradan. Tiloja tiedettiin olevan riittävästi ja maataloista voitiin hankkia lisäruokaa tuleville 50:lle hengelle. Yhteyttä voitiin pitää puhelimitse ja kenties kirjeitsekin.

Oiva Luhtasela

Ylivieska

Tietolähde: Juho Kytömäen tytär Anja Suutala, silloin lukiolainen

#