Viihde

Sieviläinen Viljami Rauhala harjoitteli entisellä kolhoositilalla Saksassa – Kokemus vahvisti näkökulmaa suomalaiseen maatalouteen: Suomalaisessa maataloudessa on paljon hyvää

– Poikkeustila saa ihmiset huomaamaan oman maan ruuantuotannon merkityksen. Olosuhteet, johon kaikki maailman maat ovat yhtä aikaa joutuneet, nostaa varmasti esiin arvostuksen omavaraisuutta kohtaan. Kotimaisen ruuan tuotanto pitää turvata, ja ehkä nyt ymmärrämme sen entistä paremmin, sanoo Keski-Pohjanmaan Maaseutuopistolta Kannuksesta maaseutuyrittäjäksi valmistunut sieviläinenViljami Rauhala.

Suomalainen maatalous ja karjanhoito on Rauhalan mukaan eettisellä pohjalla ja täysin jäljitettävissä, valvonta on tehokasta ja tuottajat hyvin ammattitaitoisia.

– Kun kuluttaja ostaa kaupasta tuotteen, hän tietää miltä tilalta se tulee ja tuotantoketju on jäljitettävissä. Antibiootteja käytetään hyvin harkiten ja vain eläinlääkärin määräyksestä. Myös ilmaston kannalta pohjoismainen nurmiruokintaan perustuva karjatalous on kestävä ratkaisu, Rauhala muistuttaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Rauhalalla on ollut opinnoissaan selkeä tavoite, mutta yksi kohokohta opintojen aikana oli kansainvälinen vaihto Saksassa toisen opiskeluvuoden keväällä erittäin isolla maatilalla. Se on myös vahvistanut näkökulmaa suomalaiseen maatalouteen.

Hän hakeutui myös toiselle vaihtojaksolle Hollantiin, mutta koronan takia jakso peruuntui. Hollannin harjoittelupaikka olisi vastannut enemmän Rauhalan omaa kotitilaa, mutta suurin ero olisi ollut ilmasto.

Rauhalan vahvuus ovat äidinkieli ja kielet. Siksi ulkomaanharjoittelu oli selvä valinta.

– Entisen DDR:n alueella, pohjoisessa Saksassa vietetty harjoittelujakso entisellä kolhoositilalla antoi paljon uusia kokemuksia ja näkökulmia. Se auttoi myös ymmärtämään, että meillä suomalaisessa maataloudessa on todella paljon hyvää. Olen tyytyväinen, että käytin tilaisuutta hyväksi nähdä, miten asioita tehdään muualla ja ihan erilaisissa olosuhteissa kuin meillä Suomessa. Samalla kohentui kielitaito.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Rauhala kertoo, että jäänteenä vanhoista ajoista kyseisellä tilalla oli suuri ihmistyön määrä.

– Harjoittelutilalla oli peltoa 900 hehtaaria, lypsylehmiä noin 1700 ja nuorkarjaa suunnilleen saman verran. Navetassa oli 40-paikkainen takalypsyasema, jossa oli koko ajan töissä neljä työntekijää, eikä lypsyä ja juuri muitakaan navetan toimintoja ollut automatisoitu.

Tilalla oli noin 20 työntekijää ja siellä oli ollut harjoittelijoita Saksasta, Belgiasta, Hollannista, Ranskasta ja Luxenburgista. Rauhala oli tilan ensimmäinen suomalainen vaihto-opiskelija. Hänet olisi pidetty tilalla kauemminkin, mutta kotitilalle sovitun lomitusjakson takia harjoittelu kesti ennalta sovitut kolme viikkoa.

– Tein tilalla perus karjanhoito- ja peltotöitä. Lypsämässä en ollut, mutta muuten osallistuin tilan töihin monipuolisesti. Perustyö maatilalla oli samaa, mutta mittakaava oli isompi ja olosuhteet erilaiset. Pihattonavetta oli vanha ja yksinkertainen, mutta toimiva.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tilan työntekijät olivat pääosin puolalaisia, mutta joukossa oli myös yksi hollantilainen ja pari saksalaista työntekijää. Isäntäväki puhui työntekijöiden kanssa saksaa ja jonkin verran puolaa.

– Tilan yrittäjäpariskunta puhui myös englantia, joten me ymmärsimme hyvin toisiamme. Osa toisista työntekijöistä ei kuitenkaan puhunut englantia, joten hätätapauksessa kommunikointi työporukassa sujui elekielellä tai jopa Google Kääntäjällä, Rauhala nauraa.

Rauhala on pärjännyt opinnoissaan hyvin ja uskoo sen johtuvan siitä, että hän opiskelee alalla, joka tuntuu omalta ja on kiinnostava.

– Ennen ammattikoulutukseen hakeutumista opiskelin vuoden lukiossa, eikä se tuntunut yhtään omalta. Ammattikoulussa on paljon käytännön tekemistä, mutta myös teoriaa ja pidän siitä, että ne ovat tasapainossa. Se tekee opiskelusta mielekästä, Rauhala sanoo.

Rauhalan juuret ovat maalla Sievissä, vaikka hän on syntynyt Helsingissä.

– Sievin mummola oli lapsena kiehtova paikka. Isän ja äidin opintojen takia asuimme Viikissä ja meille tuli Koneviesti, jonka avulla opin lukemaan jo ennen esikouluikää. Polkutraktorilla painelin pitkin kerrostaloasuntoa, joten ehkä merkit elämän suunnasta olivat jo silloin olemassa.

Rauhalat muuttivat Sieviin, kun Viljami oli viiden vanha ja sen jälkeen kotitilan työt ja eläimet ovat tulleet tutuksi.

– Opinnoissa yhtä vahvoja kiinnostuksen kohteita ovat olleet sekä peltoviljely että maidontuotanto.

Kevään yhteisvalinnassa Rauhala haki agrologin AMK-opintoihin.

– Hakuprosessi on nyt hiukan erilainen poikkeuksellisten aikojen takia, mutta toivon pääseväni Hämeen ammattikorkeakouluun Mustialaan, jolla on pitkät perinteet. Se oli ensisijainen valintani sen hyvän maineen ja arvostuksen vuoksi.

Kesä kuluu kotitilan töissä ja heinäkuussa edessä on lähtö armeijaan Kajaaniin. Armeijassa Rauhala toivoo pääsevänsä kuljettajaksi ja mahdollisuus suorittaa yhdistelmäajoneuvon kuljettajatutkinto kiinnostaa myös.

– Siitä olisi varmasti tulevaisuudessa hyötyä, Rauhala toteaa.

Viljami Rauhala

19-vuotias, asuu Sievissä.

Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi nuorempaa sisarusta.

Valmistui Keski-Pohjanmaan Maaseutuopistolta Kannuksesta maaseutuyrittäjäksi.

Oli toisena opiskeluvuonna kansainvälisessä harjoittelussa Saksassa tilalla, jolla oli 1700 lypsylehmää.

On hakenut agrologin AMK-opintoihin.

Lähtee armeijaan heinäkuussa.

Harrastaa pienoismallien kokoamista, 3d-mallinnusta ja Farming Simulatorin modien tekemistä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä